Omistaminen ja omaisuuden suoja, koetukellako?

Sipilän hallitusohjelmassa yhtenä kohtana maatalouden kannattavuutta parantavista toimenpiteistä mainitaan omaisuuden suojan parantaminen. Mielestäni omaisuuden suoja on yksi arvokkaimmista perusoikeuksistamme, jota tulee puolustaa ajasta ja paikasta riippumatta. Aihe on ajankohtainen kuuma peruna ja aivan jokaisella on syytä pohtia omistamisen merkitystä.Hallitusohjelman kirjaus on tärkeä ja itse mielelläni näkisin yhtä painavan kannanoton seuraavankin hallituksen ohjelmassa. Tosin parhaimmistakaan kirjauksista ei ole apua, jos niitä ei panna toimeen. Pidän valitettavana, että tämän hallituksen konkreettiset toimet omaisuuden suojan vahvistamiseksi ovat toistaiseksi jääneet vähäisiksi.Koko vaalikautta ovat sävyttäneet keskustelut luonnoneläinten kantojen tasapainosta sekä niiden vaikutus erityisesti maaseutuelinkeinoihin: kotieläintiloihin tai kalastukseen. Hallitsemattomaksi paisuneet merimetsokannat tai verkkopyydyksillä ruokailevat hylkeet ovat olleet kalastajien riesana liian pitkään.Syksyn tullen on uutisoitu yhä useammin myös lukuisia susivahinkoja, jotka ovat aiheuttaneet huomattavaa taloudellista haittaa niin kotieläintiloille, turkistarhoille kuin metsästyskoirien omistajille. Sudet tappavat yhä useammin kotieläimiä ja karjaa, erityisesti susien tappamien lampaiden määrä on noussut. Susien ruokailut turkistarhojen häkkien alapohjien kautta ovat olleet poikkeuksellisen röyhkeitä, mikä on aiheuttanut aineellisten menetysten lisäksi myös inhimillistä kärsimystä. Kotieläimille aiheutetuista menetyksistä ja vahingoista myönnettävät korvaussummat eivät riitä lainkaan korvaamaan kasvattajalle kokonaisuudessaan aiheutuneita vahinkoja.Erityisesti Länsirannikolla susitilanne on räjähtämässä käsiin. Viimeisimmän kanta-arvion mukaan susien määrä on kaksinkertaistunut kotiseudullani Pohjanmaalla. Laihialaisella omakotitaloalueella susien kanssa silmätysten joutunut lenkkeilijä oli kiistatta tilanteessa, jota ei pitäisi edes päästä syntymään.Veronmaksajien rahoittama YLE on kampanjoinut voimakkaasti jokamiehenoikeuksia osaksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listaa. Tahot hankkeen takana ovat ottaneet asiaan kantaa myös useissa maakuntalehdissä. Ensisilmäyksellä tavoite kuulostaa herttaisen vilpittömältä, mutta yksiselitteiseksi sitä ei voi kutsua. Jos tavoite toteutuisi, se tarkoittaisi käytännössä ikuista sinettiä omaisuuden suojan heikentämiselle. Luontomatkailun ja –elinkeinojen vahvistuessa voi syntyä tilanteita, jossa tapakäytäntö jokamiehenoikeuksista, niiden suojelu ja puolustaminen olisivat vastakkain perustuslaillisen omaisuudensuojan, tai sen vahvistamisen kanssa. Varmaa on vain se, että mikäli jokamiehenoikeudet päätyvät Unescon listalle, niitä ei milloinkaan enää arvioitaisi rajoittavasti.Omaisuudensuojan vahvistamisen näkökulmasta myös jokamiehenoikeuksia pitäisi päinvastoin uskaltaa arvioida paljon kriittisemmin. Jokamiehenoikeuksista nautitaan aina maanomistajan kustannuksella. Vain maanomistajan tekemät valinnat mahdollistavat erilaiset kokemukset jokamiehenoikeuksista. Toisille se tarkoittaa marjastus- tai sienestysapajia, toisille monimuotoisuuden kuvittamaa maisemaa. Maanomistaja vastaa kaikista metsäänsä kohdistuvista kustannuksista, mutta niiden hyödyistä saavat kaikki nauttia.Omistaminen ei tarvitse holhousta. Mitä enemmän omistaja pystyy päättämään omaisuuttaan koskevista asioista, sen kannattavampaa ja monipuolisempaa omistaminen on. Sipilän hallituksella on niukasti aikaa, mutta poliittiset edellytykset vahvistaa omaisuuden suojaa.Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 17.10.2018.