Perhevapaauudistus on tehtävä

Perhevapaauudistus oli yksi tämän hallituksen tärkeimmistä tasa-arvouudistuksista. Todellinen antikliimaksi koettiin kuitenkin viime perjantaina, kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ilmoitti päättäneensä kaataa uudistuksen ja heitti hallituksen yhdessä sorvaamaan perhevapaauudistuksen yksipuolisesti romukoppaan. Maanantaina hallituspuolueiden puheenjohtajien neuvottelussa ei myöskään löytynyt sopua ja uudistus siirtyy ensi vaalikauden puolelle. Tasa-arvoa, työllisyyttä ja perheiden hyvää arkea tukevaa perhevapaauudistusta tarvitaan kuitenkin edelleen kipeästi. Suomessa pienten lasten äitien työllisyysaste on muita Pohjoismaita selvästi alempi ja perhevapaiden käyttö jakautuu selvästi epätasaisemmin vanhempien kesken. Lähtökohtaisesti ratkaisut perhevapaita koskien on tietysti voitava tehdä perheen vanhempien kesken, mutta tämä, osin myös kulttuurisista ja historiallisista tekijöistä juurtuva käytäntömme ikävimmillään heikentää naisten työmarkkina-asemaa. Kun asiaa tarkastelee esimerkiksi työnantajayrittäjän näkökulmasta, työntekijöiksi palkattavien nuorten naisten ”äitiriski” on totista totta. Pidemmällä tähtäimellä perhevapaauudistus hyödyttää myös niiden naisten, jotka eivät aio hankkia lapsia, työmarkkina-asemaa juurikin tämän ”äitiriskin” vuoksi. Työelämä ja työmarkkinat ovat muuttuneet dramaattisesti menneistä vuosikymmenistä ja muutos tulee olemaan entistä nopeampaa ja radikaalimpaa tulevaisuudessa esimerkiksi tekoälyn ja robotisaation myötä. Omaa osaamista on päivitettävä jatkuvasti alalla kuin alalla, jos mielii pysyä muutoksen tahdissa mukana. Siksi on kestämätöntä, että naiset kantavat lähes kokonaan vastuun lasten kasvatuksesta kotona. Meillä ei ole varaa hukata nuorten naisten työpanosta ja jättää heitä tyhjäkäynnille. Nykyistä vanhempainvapaata käyttävät vain 1-3 % kaikista isistä. Tämä luku ei ole muuttunut sitten vuoden 1995. Sama tosiasia toisinpäin käännettynä tarkoittaa sitä, että äidit, nuoret työikäiset naiset ovat pääsääntöisesti poissa työelämästä lasten kasvatuksen vuoksi vuosia, jopa vuosikymmeniä. Perhevapaauudistuksessa perheillä olisi jatkossakin omaa itsenäistä harkintavaltaa, miten vanhempainvapaan jaettavat kuukaudet äidin ja isän kesken käytettäisiin. Hyvä niin, koska perheille sopivimman järjestelyn tietävät perheet parhaiten itse. Niin ikään uudistuksessa isiä koskisivat samat kannustimet jäädä kotiin hoitamaan lasta. Perheministeri Saarikon yksipuolinen ilmoitus pääministeripuolueen Keskustan vetäytymisestä reformista oli kuin märkä rätti vasten suomalaisten perheiden kasvoja. Kokoomus on sitoutunut uudistukseen ja sen toteuttamiseen ensi vaalikaudellakin. Nyt on jälleen mahdollisuus tarkastella uudestaan reformin lähtökohtia ja peruspremissejä. Onko olemassa muita mahdollisuuksia, miten vanhempien tasa-arvoa ja naisten asemaa työmarkkinoilla edistetään? Perhevapaauudistuksen lisäksi olisi syytä pohtia, miten vanhemmuuden kustannuksia saataisiin oleellisesti kevyemmiksi yrittäjätyönantajien harteilta. Naisvaltaisilla aloilla vanhemmuuden kustannukset painottuvat yksipuolisesti yrittäjätyönantajalle. Tutkitusti vaikuttavia keinoja lisätä tasa-arvoa, työllisyyttä ja perhearjen sujuvuutta on rakentaa sellainen malli, joka jakaa vapaita tasaisemmin vanhempien välillä ja kannustaa erityisesti naisia palaamaan aikaisemmin perhevapaalta työelämään. Meillä ei ole varaa menettää suomalaisten naisten työpanosta.Perhevapaauudistus on tehtävä. Jos se jätetään tekemättä, häviäjiä ovat suomalaiset perheet sekä koko suomalainen yhteiskunta. Uudistukselle on laaja kannatus suomalaisessa yhteiskunnassa. Harvassa ovat ne uudistukset, joiden takana seisoo suurin osa eduskuntapuolueista, kaikki työmarkkinajärjestöt ja suuri joukko kansalaisjärjestöjä. Uudistus ei jäänyt kokoomuksesta kiinni. Kokoomuksen työ työmarkkinoiden tasa-arvon ja työllisyyden eteen jatkuu. Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 14.2.2018.