Pimp my hyvinvointiyhteiskunta!

Ensi kevään eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea tulevaisuusvaalit, sillä hyvinvointiyhteiskuntamme ei pysy kuosissa pitkään, jos aina parsitaan paikkaa paikan päälle ilman, että mietitään miksi järjestelmään tulee silmän pakoja. Vaikka olisi kuinka nuuka, eivät villasukatkaan parsittuna loputtomiin lämmitä, vaan aikanaan on kudottava uudet sukat.Nykyiset ongelmat eivät johdu talouskriisistä, vaan kyseessä on koko maailmaa koskeva rakennemuutos, josta finanssikriisi on vain seurausta. Suomenkin pitää hyväksyä käynnissä oleva taloudellinen rakennemuutos ja päivittää hyvinvointiyhteiskunta vastaamaan uutta tilannetta. Kaikkea hyvää johon aikaisemmin oli varaa, ei enää voida tarjota jos haluamme todella huolehtia niistä jotka yhteiskunnan tukea tarvitsevat. Tämä tulee olla politiikan lähtökohtana. Työn teosta tulee tehdä kannattavampi vaihtoehto kuin joutenolo kohtuullisella toimeentulolla. Kukaan tuskin on kateellinen opiskelijalle, jonka nettotulot tukina ovat lähes puolet työttömän toimeentulotuesta.Uuden hyvinvointiyhteiskunnan ”tuunaamisessa” on keskityttävä julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen, mikä tarkoittaa että kaikki tulonsiirrot tulee kyseenalaistaa ja arvioida uudelleen niiden oikeudenmukaisuus, eli miten yhteisesti kerätyt varat käytetään. Rahaa voidaan tarvittaessa jakaa tulonsiirtojen kautta enemmänkin, mutta sen tulee olla kannattavaa kaikille suomalaisille.Hyvinvointiyhteiskunnan ”tuunaaminen” on parempi vaihtoehto kuin loputon veronkorotuskierre, jonka avulle emme pysty edes lyhentämään viime laman synnyttämää velkataakkaa.Suomen väestö vanhenee euroopassa ensimmäisenä. Tarvitsemme lisää työikäisiä kun eläkeläisten ja vanhusten määrä kasvaa. Meidän ikäpolvemme tekee töitä taatusti pidempään ja tuottavammin koko lopun elämämme ja elintasomme voi silti laskea. Osa palkastamme menee vanhempiemme ja isovanhempiemme ikäluokkien velan maksuun. Entä mistä sinun lapsesi aikanaan maksavat?Loistavaa tulevaisuutta ei voi ennustaa valtiolle, joka kouluttaa nuorensa työttömiksi ja pitää elintasoaan velaksi. Syy ei ole meidän nuorien, sillä vastuu kuuluu niille, jotka asioista päättävät. Koulutuspolitiikkamme nykytila on kuin keisari ilman vaatteita. Koulutuspolitiikka vaatii perusteellista sisällöllistä ja rakenteellista uudistamista kaikilla koulutusasteilla, ja tässä asiassa olemmekin jo menossa oikeaan suuntaan.Talouskasvua tulee edesauttaa poliittisin päätöksin, sillä mitä enemmän talous kasvaa, sitä nopeammin saamme työpaikkoja takaisin ja lisääkin. Tarvitsemme lisää väkeä töihin, ja mielellään yksityiselle sektorille, sillä se tuottaa kansantaloudelle enemmän. Yritykset ja yrittäjät ovat avainasemassa synnyttämään työpaikkoja, verotuloja ja hyvinvointia. Kestävällä kasvulla voimme paremmin välttää menoleikkauksia ja verojenkorotuksia. Osaamisen ja innovaatioiden kiristyvillä markkinoilla yrittäjyyden tärkeys korostuu.Meillä nuorilla on valtava vastuu arjestamme, koska elämme tällä vielä paljon pidempään kuin vanhempamme. Meidän on osallistuttava suoraan ja välittömästi yhteisistä asioista päättämiseen, sillä niin kauan kuin elämme meidän kukkarolla, se määrää joka maksaa! Hyvinvoinnista kudotut sukat lämmittävät useampia jalkoja paremmin kuin hyvinvointiyhteiskunnan neulontaohjeet!