Opintokokeilu olisi liian kallista
Kirjoitus on vastine Pohjanmaan demarinuorten kirjoitukseen Pohjalaisessa 23.4.10.Toisin kuin Pohjanmaan sos. dem. nuoret, Karjalainen ja Mäkynen, ovat kirjoituksestani ymmärtäneet, olen maksuttoman opiskelun kannattaja. Opiskelun maksullisuutta ei taida tällä hetkellä kukaan varsinaisesti ajaakaan.Suomessa on jokaisella varallisuuteen katsomatta tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskeluun juuri niin pitkälle kuin omat kyvyt ja motivaatio riittävät. Keneltäkään en ole vielä kuullut pääsykokeessa kysyttävän vanhempien taloudellisesta tilanteesta. Tasa-arvon toteutumisen takia ylioppilastutkintotodistukselle ei tule antaa liikkaa painoarvoa pääsykokeen rinnalla. Toisaalta kovasta työstä, lukio-opinnoissa menestymisestä tai pääsykokeisiin perusteellisesta valmistautumisesta, tulee palkita juuri opiskelijavalinnoissa.Avointen yliopistojen kurssit eivät ole maksuttomia, mutta ilmaista ei ole liioin opiskelu eikä korkeakoulutus. Mielestäni Pohjanmaan demarinuoret unohtavat mahdollisuuksien tasa-arvon lisäksi ratkaisevan tekijän Urpilaisen opintokokeilun toteuttamisessa. Kuka maksaa?- Veronmaksajat tietenkin! Opetuksen järjestämisen, yliopistojen tilavarustelun ja muun resursoinnin sekä opiskelijaterveydenhuollon aiheuttamien kustannusten lisäksi maksettavaksi tulisi kokeilujakson opiskelijoiden opintorahat ja asumislisät. Käsittääkseni olisi epätasa-arvoista jos niitä ei maksettaisi. Valtion taloudenhoidossa ja -hallinnassa riittää haastetta ilman kyseisen opintokokeilumallin kustannuksiakin.Tasa-arvokeskustelun sijaan kyse oli yhteisestä haasteestamme: työurien pidentämisestä. Ajatus korkeakoulutetun työvoiman massatuotannosta on kieltämättä kaunis ja tasa-arvoinen, mutta mielestäni se aliarvioi ammattikoulutettujen ammattitaidon. Menestyvän yrittäjänkään ei tarvitse olla tohtori, eikä edes maisteri. Siksi ratkaisua työurien pidentämiseen niiden alkupäästä tulisi hakea korkeakoulutuksen sijaan korkeasta koulutuksesta, jota meillä on nykyisellään liikaa. Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheessa jää vuosittain noin 3 000 nuorta julkisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle, opistoihin työpajoille, työelämään tai välivuoden viettoon. Näistä nuorista osa irtaantuu pysyvästi koulutusjärjestelmästä. Lukiolaiset eivät tunnu enää selviävän opinnoistaan suunnitellussa aikataulussa, vaan yhä useammalla kuluu lukio-opintoihin neljä vuotta niihin mitoitetun kolmen sijaan. Ammatillisessa peruskoulutuksessa keskimäärin joka kolmas keskeyttää opintonsa. Ammatillisen koulutuksen opintoajat on venytetty vuosien mittaisiksi, sillä viime laman työttömyystilastoja on pitänyt siivota. Nykyisellään alan vaihtaminen työelämän tarpeisiin myöhemmässäkään elämänvaiheessa ei ole helppoa pitkien opintoaikojen takia. Jos keskimäärin neljä vuotta kestävää korkeakoulutusta pidetään ainoastaan korkeatasoisena, ei työurien alun venymisestä pitäisi valittaa. Mielestäni Suomessa korkeatasoista osaamista ja ammattitaitoa on saatavana muualtakin kuin yliopistosta! Toivottavasti myös tulevaisuudessa.