Terve talous ja toimivat markkinat tavoitteena

Suomen taloudellinen nousu tuntuu hyvälle. Ennustukset eivät olleet kovin imartelevia, mutta niin vain talouden kurssimme kääntyi hieman yllättäenkin vihdoin kasvuun. Eri tahojen talousennusteita on korjattu lähiaikoina useampaan kertaan ylöspäin ja myös ensi vuodelle on ennustettu kasvua. Emme saisi kuitenkaan unohtaa, että olimme pitkään hyvin syvällä. Finanssikriisin alusta on lähes 10 vuotta ja toisin kuin esimerkiksi Ruotsi, jonka talous on kasvanut maailmantalouden mukana, jäimme pitkäksi ajaksi kyntämään syviin lukuihin. Näin pitkä aika ei ole normaalia suhdannevaihtelua, vaan ongelmat ovat meidän taloudellisissa rakenteissamme. Hallituksen toimet ja talouskuri, biotalous ja metsäalan uusi auringonnousu tai jotkin muut teot eivät ole yksistään tuoneet muutosta, mutta niillä on ollut vahva rooli talouden ja esimerkiksi viennin elpymisessä. Suomi on kärsinyt, ja kärsii edelleen, rakenteellisista ongelmista. Talouden rakennemuutos on käynnissä ja muutos tulee valjastaa käyttöön eikä taistella sitä vastaan. Vanhan muuttaminen tuo usein joillekin tahoille hetkellisiä kasvukipuja, joten uudistukset ovat järkevä toteuttaa talouskasvun aikaan. Matalasuhdanteessa kipuilut ovat aina voimakkaampia ja liian myöhään tehdyt toimet eivät enää auta. Tiukka talouspolitiikka sekä julkisten menojen karsiminen ovat välttämättömiä toimia ja niissä on vasta päästy alkuun. Emme voi juhlia sillä, että otamme velkaa tänä ja ensi vuonna vähemmän, kun valtionvelan määrän vuoden 2017 lopussa arvioidaan olevan 107 miljardia euroa eli edelleen noin puolet suhteessa bruttokansantuotteeseemme. Haluan alleviivata, että en usko tukien lisäämiseen, menojen kasvattamiseen tai verojen nostamiseen. Niillä voidaan toki hetkellisesti saada tarvittavaa apua tai lisätä julkisia palveluita, mutta kestävyysnäkökulma unohtuu. Suomen ongelmana on korkea veroaste. Tukijärjestelmien ja -mekanismien sijaan investointi-ilmapiiri, uskallus ottaa riskejä, yrittää, kehittää itseään ja lisätä työntekoa paranisivat yksinkertaistamiseen keskittymällä. Verotus ei tuo tai luo rahaa, vaan työntekoon ja yrittäjyyteen kannustavan ilmapiirin hedelmät. Biotalouden investointi- ja toimintaympäristö on ristiriitaisessa tilanteessa. Suomen hallitus sekä EU ovat nähneet biotalouden ratkaisuna siirtyä pois tuontiriippuvaisesta fossiilitaloudesta sekä kannustaneet investoimaan alaan. LULUCF-kamppailu on vielä kesken, mutta päätös tulee joka tapauksessa muutamaan vähintään ajattelutapaa metsäalasta. Päätös voi vaikuttaa alan kestävyysimagoon negatiivisesti, jos Suomi joutuu ostamaan oikeuksia käyttää metsiään, vaikka käyttö alittaisikin kasvun reippaasti. Ei riitä, että me tiedämme asian todellisen laidan metsien käyttömme suhteen, vaan siitä viestiminen on yhtä tärkeässä roolissa. Kolumni on julkaistu MetsäTrans-lehdessä 3.11.2017.