Tervettä työelämää 2.4.2010
Mielipidekirjoitukseni Pohjalaisessa 02.04.2010Viimeaikaisessa eläkekeskustelussa on kiinnitetty ensisijaisesti huomiota nuorten työurien pidentämiseen muun muassa etsimällä keinoja jatko-opintojen aikaisempaan aloittamiseen ja opintoaikojen määräajoissa pysymiseen. Tarkoituksena olisi vuosien tehokkaampi käyttö sen sijaan, että nuoret "haahuilisivat" ennen jatko-opintojen aloittamista. Tämä haahuileminen useamman nuoren kohdalla tarkoittaa kuitenkin työntekoa, jota kutsutaan myös välivuodeksi, asepalvelusta tai vaihtoehtoisesti opiskelupaikan tai -alan vaihtamista soveltuvampaan.Lähestulkoon jokainen opiskelija käy töissä opintojensa ohessa, sillä pelkällä opintorahalla ja asumistuella on mahdotonta tulla toimeen. Useampi nuori aloittaa työssäkäynnin jo peruskoulusta päästyään, eli töihin mennään saman ikäisenä kuin ennen vanhaan.Nuoret ovat työelämän joustava voimavara! Työssä käydään vuorokaudenajasta riippumatta eikä työn tarvitse vastata koulutusta. Erilaiset kesätyöt ovat erinomainen esimerkki tästä joustavuudesta. Työuria voidaan pidentää huomioimalla myös opiskelu työurassa. Tarkoituksena on, että opiskelu on opiskelijan päätoimi ja tutkinnot suoritetaan määräajassa, jotta päästään siirtymään sinne työelämään.Entäs työelämän ikääntyvät? Suomessa on edelleen joustava eläkeikä. Eläkkeelle voi jäädä 63 -68-vuotiaana, kun sen ennen saattoi tehdä jo 60-vuotiaana. Eläkeiän nostot eivät kuitenkaan yksin ratkaise työurien pidentämistä. Vaikka juuri korotettua eläkeikää korotettaisiin vielä parilla vuodella, ihmisten työura ei todellisuudessa pitenisi samassa suhteessa. Nykytyöelämässä yhä harvemmin saavutetaan eläkeikä, nimittäin työstä jäädään jo aikaisemmin pois sairaseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle jo ennen nk. vanhuuseläkeikää.Mielestäni tämä viestii työelämän huonosta tilasta, motivaation ja kannustimien puutteesta sekä aliarvioivasta suhtautumisesta ikääntyvää työntekijäluokkaa kohtaan. Toisaalta tilanne ilmentää myös työntekijöiden fyysistä ja henkistä hapertumista, johon jokaisella on henkilökohtaisesti mahdollisuus vaikuttaa kantamalla vastuu omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Jos taas ollaan terveitä ja voidaan hyvin, halutaan elämässä vielä tehdä jotain muutakin kuin työtä, kuten harrastaa ja viettää aikaa esimerkiksi lastenlasten kanssa.Työelämän haasteet ikärakenteiden muutoksessa liittyvät usein tuottavuuteen, kilpailukykyyn, sairauspoissaoloihin tai työkyvyttömyyskustannuksiin. Henkilöstö on yrityksen keskeinen menestystekijä, jonka hyvinvointiin, työkykyyn, motivaatioon ja osaamiseen on tavoitteellisesti panostettava.Eräänä vaihtoehtona ratkaisuksi on ikäjohtaminen, jonka avulla pyritään löytämään ratkaisuja uusiin tilanteisiin työyhteisöissä. Esimerkiksi tiedon ja taidon siirtäminen nuoremmalle ikäpolvelle, kouluttautuminen ja motivointi siten, että työntekijä valitsee työssäolon eläkkeelle siirtymisen sijaan. Onnistuneella ikäjohtamisella saadaan ihmiset viihtymään pidempään työelämässä! Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Ei riitä, että ihmiset viihtyisivät motivoituneina pidempään työelämässä, vaan sen on oltava myös työnantajalle kannattavaa. Pahimmillaan ikäjohtaminen voi koitua vanhemman ikäluokan kohtaloksi siten, että syrjintä lisääntyy.Ikäluokkien tehokkaaseen, koko yhteiskuntaa palvelevaan hyödyntämiseen ei voida esimerkiksi valtion puolesta puuttua millään kannustimilla. Siispä ratkaisua työurien pidentämiseen on etsittävä itse työelämästä, sen sisällöstä sekä mielekkyydestä.Susanna Koski