Kirjoitus julkaistu Mega -lehdessä 24.3.2011.
Viime viikko oli Mestiksen voittaneen Vaasan Sportin ja ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen urheilujuhlaa.
Urheilua on käytetty koko 1900-luvun innokkaasti kansakunnan rakentamiseen eri puolilla maailmaan. Globalisaatio ei ole rikkonut nationalismin ja urheilun suhdetta. Se on pikemminkin korostanut yhteisten kokemusten merkitystä. Urheilu näyttää myös edelleen luovan yhteisöllisyyden tunnetta kansakunnan tasolla. Tämän päivän maailmassa ihmisillä on paljon pirstaleisia ja rinnakkaisia identiteettejä, mutta vähän suuria yhdistäjiä. Urheilu on yhdistänyt suomalaisia aina! Urheilu ei pelkästään rakenna kansallista identiteettiämme, vaan auttaa ennen kaikkea harrastajia jaksamaan paremmin kiireisessä arjessa. Viime vuosina urheilulle on langennut erittäin tärkeä rooli kasvatustyön edistäjänä, jonka takia urheilun tarjoamat kasvatuskeinot ovat olleet yhä enemmän keskusteluissa esillä. Urheilun ja etenkin huippu-urheilun ongelmista ja lieveilmiöistä huolimatta urheilulla on hyvä ja vankkumaton asema lasten, nuorten ja aikuisväestön keskuudessa.
Urheiluseurojen tärkein tehtävä on toimia kodin ja koulun lisäksi oheiskasvattajina. Onnistunut liikuntakasvatus ja urheilu tukevat kasvatustavoitteiden toteutumista, sekä lasten että nuorten persoonallisuuden kasvua. Urheiluharrastusten avulla nuori oppii käytöstapoja, itsetuntoa, luovuutta, sitkeyttä ja arvostamaan kavereitaan. Yhteisesti jaetut onnistumiset ja pettymykset vahvistavat yhteenkuuluvuutta. Porukassa on kiva oppia harrastamansa lajin taitoja, kokea uusia elämyksiä ja harrastamisen riemua, joskus myös suruja. Monesti urheilun parista löytyy jopa elinikäisiä ystäviä! Urheilu on elinikäistä oppimista.
Urheiluseurat ja niissä toimivat valmentajat ja ohjaajat tekevät uskomattoman suuren työn, useimmiten vapaaehtoisesti ja ilman palkkaa. Urheiluseurojen suurin haaste ja ongelma on löytää näitä ihmisiä vuodesta toiseen tekemään tuota arvokasta työtä. Heidän työpanostaan tulisi arvostaa kovan arvostelun sijaan.
Panostukset liikkumiseen ja ennaltaehkäisevään työhön ovat myös kansanterveydellisesti mittaamattoman arvokkaita. Terveellä energialla jaksamme olla toimeliaita kotona, koulussa ja työssä. Joka päivä tehdään arvokkaita tekoja ihmisten ja urheilun hyväksi. Urheilun arvo ei ole vain tuloksissa, vaan urheilussa mukana olevien ihmisten teoissa, joilla he saavat ihmiset innostumaan ja osallistumaan urheiluun.Suomi tarvitsee esikuvia. Kaikista harrastajista ei tule tähtiä, mutta tekemällä ja toimimalla voi löytää oman talenttinsa ja sisäisen motivaationsa!
Susanna KoskiHTM, eduskuntavaaliehdokas (Kok.)