Viljelijöille omat rahat käyttöön

Edellisviikolla Ranskassa ja Saksassa vierailleen maa- ja metsätalousvaliokunnan matkan tarkoituksena oli tutustua kyseisten maiden lähestymistapaan koskien uutta CAP-kautta. Uusi toimiva YMP on suomalaiselle maataloudelle elintärkeä, mutta olen vakuuttunut, että pelkällä maatalouspolitiikalla ei kotimaisenkaan ruuantuotannon tulevaisuutta voi pelastaa. Mikään tukimuoto tai uusi tukipaketti ei voi kohentaa tilojen kannattavuutta riittävästi. Siksi on syytä laajentaa maatalouspoliittista keskustelua myös siihen keskeisesti vaikuttaviin muihin politiikan sektoreihin, kuten verotukseen. Osana satovahinkokorvauksia myönnettävä energiaveron korotettu palautus on oiva esimerkki näistä monista tukipaketeista, joilla ei ole edes tarkoitus korjata itse kannattavuuden ongelmaa. Tämänkin kriisituen sijaan, miksi tuottajien ei mieluummin anneta käyttää itse jo kertaalleen ansaitsemaansa rahaansa oman taloudellisen tilanteensa kohentamiseen sen sijaan, että maksaa sen veroina valtiolle? Maatalouden tuloverotus ja laajemmin kaikille viljelijöille kohdistuva maksurasite veroina ja veron kaltaisina maksuina ovat kokonaisuudessaan keskeinen kilpailukykykysymys. Kuten Matti Vanhanen aikanaan Perheyritysten liiton nimissä totesi, 1 euro tuottaa 3-4 kertaisesti enemmän käytettynä liiketoiminnan kehittämiseen sen sijaan, että se maksetaan veroina valtiolle. Karkeasti sanottuna Suomessa tehdään Euroopan halvimmista raaka-aineista Euroopan kalleinta leipää. Erilaisen verojen osuus on n. 40% elintarvikkeiden kuluttajahinnasta ja elintarvikkeiden kokonaisveroaste on EU-maiden neljänneksi korkein. Kuluttajien elintarvikkeiden hinnassa maksamia suuria veroeriä ovat tuoteverot, sisältäen arvonlisäverot sekä tuloverot ja henkilöstösivukulut. Näiden veroaste on huomattavasti yli EU-maiden keskiarvon. Lisäksi elintarvikkeiden arvonlisävero on Suomessa yli kaksinkertainen suhteessa eurooppalaiseen keskiarvoon. Muun maksurasituksen lisäksi on mainittava, että Eurostatin mukaan vuosina 2010-2015 maatalouden tulot putosivat eniten Suomessa, jopa 53,7%. PTT:n tuoreen ennusteen mukaan ruoan hinta nousee Suomessa, mutta tuottajahinnat pysyvät samalla tasolla ja tuotantopanokset jatkavat nousuaan. Hallitus posti varainsiirtoveron maatilan yhtiöittämisestä vuoden 2018 alusta ja hyvä niin. Suomessa keskimääräinen tilakoko on reilut 40 ha, mutta osakeyhtiömuotoinen toiminta harvoin sopii alle 50 ha tiloille sen edellyttämän muun hallinnollisen taakan takia. Suomessa yleisesti ja kansainvälisesti vertailtu tuloverotuksen progressio on elinkeinonharjoittajana toimivan viljelijän kannalta ongelmallinen. Jos ansiotuloja on muualtakin kuin maataloudesta, kiristyvä progressio rasittaa molempia tulonlähteitä, eli tarkoittaa myös palkkatuloihin ankarampaa verotusta. Viljelijän elinkeinotoiminnan erityisyyttä korostaa myös sen vaatimat raskaat investoinnit, jotta toimintaa on ylipäätään mahdollista harjoittaa. Pidemmän päälle heikko kannattavuus ja investoinnit ovat kestämätön yhtälö. Yksinkertaisin ratkaisu, joka jättää viljelijälle paitsi enemmän itse ansaittua rahaa muista ansiotuloista sekä keventäisi maataloustoiminnan verotusta, olisi verottaa maatalouden 2 lomakkeella ilmoitettavia tuloja yhteisöveroprosentilla, tällä hetkellä 20% verokannan mukaan. Passiiviviljelijöiden maanomistajien maanvuokratuloja voitaisiin verottaa pääomatuloina, kuten muidenkin vuokratulojen osalta toimitaan. Positiivista on, että voimme itse kansallisilla päätöksillä luoda viljelijöille otollisemmat puitteet kehittää toimintaansa ja parantaa toimintansa kannattavuutta. Tyystin toinen asia on, löytyykö asialle poliittista tukea. Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 2.5.2018.