Alkuperämaasta pitää tietää muutakin
Kuluttajan valinnoilla punnitaan alkuperämerkintöjen onnistuminen.Eduskunnassa lähetekeskustelussa on tänään valtioneuvoston ruokapoliittinen selonteko. Selonteolla on selkeä visio – Maailman parasta ruokaa. Vuonna 2030 Suomessa syödään kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista, maukasta, terveellistä ja turvallista ruokaa. Kunnianhimon puutteesta ei selontekoa voi moittia, ja hyvä niin. Vuosi 2030 tulee toimeenpanoa vaativaan politiikkaan nähden pian.Ruuan riittävyys ja mahdollisuudet sen kestävään tuotantoon ovat keskeisiä rakennusaineita yhteiskunnallisen vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen kaikkialla maailmassa. Hyvinvointimme ja ruuantuotantomme kehitys sekä ruuan tarjonta kuvittavat osuvasti Suomen kansainvälispoliittista linjaa kautta itsenäisyyden historiamme. Alati kasvava tuotteiden ja raaka-aineiden globaali kilpailu pääsystä ruokalautasellemme korostaa oman osaamisemme ja kilpailukykytekijöidemme merkitystä niin kotimarkkinoilla, EU:n sisämarkkinoilla kuin maailmanmarkkinoillakin.Ruokaturva on oleellinen osa turvallisuuspolitiikkamme. Esimerkiksi antibioottiresistenssistä on tulossa vakava globaali vitsaus, joka koskettaa jokaista ruokavaliosta riippumatta. Antibioottivapaa ruuantuotantomme on ainutlaatuinen saavutus ja merkittävä arvovalinta, joka osaltaan turvaa kuluttajien ja eläinten terveyttä. Suomen tulee pitää kaikin tavoin kiinni antibioottivapaasta tuotannostaan, sillä sen merkitys kilpailukykytekijänä tulevaisuudessa vain vahvistuu. Kerran kun valitsee toisin, paluuta antibioottivapaaseen ruuantuotantoon ei enää ole.Oman ruuantuotannon arvostus on kunnioitusta omaa kansakuntaamme ja tulevaisuuttamme kohtaan. Myös markkinataloudessa kuluttajilla on oikeus tietoon ja sen valistuneeseen käyttöön valintojensa perusteiksi. Alkuperämerkintävaatimusten laajentaminen määräaikaisella asetuksella elintarvikkeiden ainesosiin on tervetullut ja ymmärrettyä merkittävämpi uudistus, joka lisää kuluttajien ruokatietoutta, mutta myös elintarvikevalmistajien painetta kasvattaa suomalaisten raaka-aineiden osuutta tuotteidensa valmistuksessa. Työtä alkuperämerkintöjen ulottamiseksi ravintola-annoksiin on syytä jatkaa.Pelkkä alkuperämerkintä sellaisenaan yksin ei riitä kotimaisten tuotteiden kulutuksen kasvattamiseen. Alkuperämerkinnän pitää kertoa kuluttajalle oleellisesti muutakin maatiedon lisäksi. Merkintöjen täsmentämisellä on merkitystä, mikäli alkuperämaan tuotannon käytännöistä viestitään kuluttajille.Harvoin ulkomailla ollessa suomalainen itsekään tulee sen tarkemmin pohtineeksi, saati tietäneeksi, mitä syö, vaikka syytä olisi. Esimerkiksi 80- ja 90-luvuilla Iso-Britanniassa asuneet ovat pysyvässä verenluovutuskiellossa ravintoperäiseen riskiryhmään kuulumisen takia. Syynä tähän on 90-luvun alun BSE-tapausten tilastopiikki. Itsekin kuulun tähän riskiryhmään. Ei siis ole ollenkaan samantekevää mitä syömme tai millä ruokamme on ravittu.Eviran tutkimustyö kuluttajien ruokaturvallisuuden ylläpitämiseksi niin kotimaisen kuin tuontituotannonkin osalta on ollut esimerkillistä. Kuten ruokapoliittisessa selonteossakin todetaan, eri tahojen tuottamaa tutkimustietoa ja osaamista on ruoka- ja elintarvikealasta olemassa yllin kyllin. Samalla peräänkuulutetaan eri tieteenalojen verkottumisen merkitystä. Tiedon jakaminen on avain menestykseen, joten määrätietoisia toimia tarvitaan.Viime kädessä kuluttajan valinnoilla punnitaan alkuperämerkintöjen onnistuminen. Paljon saa maailma muuttua ja teknologia kehittyä ennen kuin raaka-aineen alkuperän merkitys vähenee.Maaseudun Tulevaisuus 1.3.2017