Kansallisvarallisuutemme tarvitsee aktiivista omistajuutta

Tekemättömät puukaupat ja hoitotyöt sekä passiiviset metsänomistajat ovat yhtä kuin 65 miljoonaa kuutiometriä käyttämättömiä hakkuumahdollisuuksia. Näin arvioi Pellervon taloustutkimus PTT helmikuussa. Nukkuvien tai hiljaisten metsänomistajien osuus yksityisen metsätalousmaan pinta-alasta vastaa noin kymmentä prosenttia eli miljoonaa hehtaaria. PTT:n tutkimuksessa oli peilattu erilaisten metsänomistajaryhmien arvoja ja motiiveja metsäomistukseen. Nukkuvien omistajien keskuudessa korostuivat luonto- ja ympäristöarvot, avohakkuiden välttely, tunnearvot sekä ajatukset tuleville sukupolville perinnöksi jättämisestä.Pidän PTT:n tutkimusta tärkeänä luotaimena metsäkeskustelulle. Aina kun eduskunnassa tai etelän medioissa keskustellaan metsistä, luontoarvoja korostavat näkemykset kaikuvat kilvan keskenään. Luontoarvojen ”puolustajien” pitäisi jatkossa olla paljon vaikeampi perustella metsiemme uhanalaisuutta tai luontoarvojen varjelusta museoinnilla, sillä käyttämättömiä hakkuumahdollisuuksia on 17 Helsingin verran.Vapailla markkinoilla myydään ainoastaan noin 20 % metsätiloista. On hienoa, miten metsät pysyvät usein saman suvun omistuksessa. Haasteena kuitenkin on, että perittyä tai lahjana saatua metsää ei aina nähdä sijoituskohteena, jonka tuoton eteen on toimittava aktiivisesti.  Kaupunkilais- ja etämetsänomistajien määrä kasvaa, mikä on omiaan lisäämään haasteita metsäomaisuuden aktiiviselle hoidolle. Sukupolvenvaihdokset tulisikin suunnitella hyvin ja ajoissa. Jatkajalla tulisi olla aito halu ja motivaatio pitää huolta omasta osastaan Suomen kansallisomaisuutta.Uusi metsälahjavähennys oli odotettu ja tervetullut kannustin metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin. Se näkyy myös neuvonnan kysynnän vilkkautena. Metsäkeskuksella on kahdeksan EU-rahoitteista SPV-hanketta ja neuvontaa on tarjolla ympäri maata. Hankkeisiin kuuluu esimerkiksi sähköisten koulutusten kehittämishanke. Metsälaissa lisääntynyt vapaus omiin metsänhoidonvalintoihin vaatii perehtyneisyyttä ja mahdollisuuksia kysyä neuvoja. Tuetuilla panostuksilla kattavaan ja tavoittavaan neuvontaan myös vastuunkanto pitkällä aikavälillä lisääntyy, vaikka lakimuutoksen jälkeen osalta onkin vastuu unohtunut vapauksien kuitenkin kelvatessa.Metsämme ovat usean tavallisen suomalaisperheen varallisuutta, mutta ne ovat myös osa kansallisvarallisuuttamme. Jokaisen metsänomistajan tulee myös tulevaisuudessa muistaa arvostaa sitä vapautta ja vastuuta, mitä heille on annettu kansallisvarallisuutemme hoitoon.Toivon, että metsät nähdään tulevaisuudessakin arvostettuina sijoituskohteina, joista pidetään huolta järjellä ja sydämellä. Parhaaseen lopputulokseen päästään metsänomistajien, teollisuuden, päättäjien ja muiden sidosryhmien yhteistyöllä. Viime kädessä samat tavoitteet yhdistävät: kehittää uusiutuvasta luonnonvarastamme yhä monipuolisempia tuotteita, ja siten pitää sekä taloutemme että luonnonvaramme elinvoimaisina myös tuleville sukupolville. Kirjoitus on julkaistu Metsätrans-lehdessä maaliskuussa 2017.

Edellinen
Edellinen

Deodorantti, jonka tuoksua ei pidä unohtaa

Seuraava
Seuraava

Alkuperämaasta pitää tietää muutakin