Autoilu kuumentaa tunteita

Liikenneministeriön virkamiehistä, tutkijoista ja yritysten edustajista koostunut ILMO 45 -työryhmä esitteli torstaina raporttinsa liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Raportissa oli listattu 28 kohdan ohjelma liikenteen päästöjen poistamiseksi vuoteen 2045 mennessä. Huomiota ja varmasti myös verenpainetta nostattavin toimenpide-ehdotus oli tavoite, että uusien bensa- ja dieselautojen myynti loppuisi vuoteen 2035 mennessä. Suurimmista puolueista tätä tuki ainoastaan gallupkärkenä (yhä) keikkuva SDP.LVM:n raporttia on arvosteltu mm. sen puutteellisista vaikutusarvioista sekä laskelmista, eli miten siinä esitetyt toimenpiteet vaikuttavat suomalaisten liikkumismahdollisuuksiin, työntekoon ja asumiskustannuksiin. Kovakärkisin ja laajin kritiikki onkin annettu valiovarainministeriöstä eriävän mielipiteen muodossa. Kritiikki liittyy LVM:n raportin puutteellisiin analyyseihin ja julkisten varojen käyttöön: ”ehdotettujen toimenpiteiden ja ohjauskeinojen ei voida katsoa muodostavan toteuttamiskelpoista ohjelmaehdotusta, joka poistaisi liikenteen päästöt kokonaan vuoteen 2045 mennessä kustannustehokkaalla tavalla”.Suomessa autoilu kaipaa ajan tarpeita ja tarkoituksia vastaavan kokonaisverouudistuksen, jossa on varmistettava sujuva liikenne ja realistiset tavoitteet päästövähennyksissä. Suomen kokonaispäästöistä henkilöautoliikenne vastaa noin 10 prosentin osuutta.Suomea eikä sen enempää ilmastoa pelasteta sillä, että halvannuttamme liikkumisen.Kevään vaaleissa näkyvät ilmasto- ja ympäristökysymykset ja mikäs siinä. Kaikki saavat olla voittajan puolella, sillä Suomi on globaalisti tarkasteltuna monella saralla esimerkki, josta osaamista ja teknologiaa riittää vietäväksi myös muualle maailmaan. Ei kuitenkaan voi olla niin, että realiteetit joutuvat ilmastokysymysten panttivangiksi asiassa kuin asiassa.Hyvä ja tarkoituksenmukainen ilmasto- ja energiapolitiikka on pitkäjänteistä. Mitä vakaamman ja ennustettavamman toimintaympäristön se kykenee tarjoamaan esimerkiksi yrityksille ja investoinneille, sitä kestävämpää politiikka on. Ilmastoasiat ovat monille poliitikoille kuin liian pienen oktaaniluvun polttoainetta. Ilmastopaniikissa lainsäädännöstä tulee poukkoilevaa: moottori alkaa nakuttaa, jolloin vahinko on jo tapahtunut.Markkinoilla tilanne tarkoittaa sitä, että kun uusiutuvan energian investoinneille ei löydy rahoitusta, ne jäävät kokonaan tekemättä. Sopii kysyä, miten paljon Suomen vieläkin kunniainhimoisemmalla ilmastopolitiikalla on oikeasti vaikutusta globaalissa mittakaavassa verrattuna niihin kotimarkkinoiden riskeihin, joita poukkoileva politiikka pahimmillaan aiheuttaa. Pelkästään kuuma keskustelunaihe ja spekulointi politiikkatoimista vaikuttavat jo nyt. Yrityksen kohdalta se tarkoittaa käytännössä konkurssia, jos rahoituksen saamisen tekee mahdottomaksi epävarmuus siitä, onko kyseinen teknologia enää laillista 10 vuoden kuluttua. Sama epävarmuus pätee kaikkiin auton omistajiin, autokauppiaista puhumattakaan.Merkittävä osa uusiutuvan energian ja biotalouden investoinneista ja innovaatioista syntyy nimenomaan maakuntiin. Ilman niiden toteutumista konkreettiset keinot ja teot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi jäävät taatusti olemattomiksi. Jos poukkoilevan politiikan aiheuttama riski käy liian suureksi, se jää kokonaan ottamatta.On vastuun välttelyä jättää jo niin kipeästi kaivatut rakenteelliset uudistustarpeet ilmastoasioita vähemmälle huomiolle kevään vaaleissa. Taloudessa olemme jo kokeneet suhdanteiden huipun ja uusi taantuma tekee jo tuloaan.Kolumni on julkaistu Pohjalaisessa 15.12.2018