Ei solekko ruveta hommihi! (Pohjalainen)

Maailman talousfoorumin WEF:n kilpailukykyvertailussa Suomi kohensi sijoitustaan kolmannelle sijalle. Mitäs sitten, nostetaanko kädet pystyyn ja taputetaan, vai ryhdytäänkö hommiin?Suomen kilpailukyvyn akilleen kantapää on sen tuudittautuminen omaan menestykseen. Suomalaiset jaksavat yhä mouhottaa jo masokisminomaisesti Nokiasta, joka oli ja meni kauan sitten. Eurooppalaisien esimerkkien mukaan, suurissa kriiseissä on kyse siitä, että maat eivät hyvinä aikoina tehneet tarvittavia tervehdyttämistoimenpiteitä joita on nyt hitaamman kasvun aikana hyvin vaikea tehdä.Euroopan ja Suomen talouden kehitysjarruina ovat ennen kaikkea rakenteelliset jäykkyydet. Ongelmia on muun muassa yrittäjyydessä ja johtamisessa, innovatiivisuudessa, julkisen sektorin roolissa ja työmarkkinoilla. Päättäjät ovat komentaneet apuun yrittäjiä ja jo kliseenomaisia kasvuyrityksiä kansantalouden kasvutalkoisiin. Yhtä totta on, ettei yksikään menestynyt yritys töikseen niitä työpaikkoja luo, kuin se, ettei kukaan suomalainen käy vain huvikseen töissä.On nurinkurista, että työvoiman tuonti, kuten virolaiset raksamiehet, on yrityksille verrattain edullista, kun taas työvoiman vienti vieraille markkinoille on superkallista. Suomalaisten nillitys työn puutteesta tuntuu järjettömältä, kun työtä ja sen tekijöitä riittäisi, jos vain sen teettämisen esteet purettaisiin. Oiva esimerkki on vaikkapa teknologia- tai metalliteollisuus, joilla olisi valtava kasvupotentiaali vientimarkkinoilla, työn viennissä. Kiitos politiikan ja ay-liikkeen nomenklatuuran, ulkomaisista urakkatarjouksista joudutaan useimmiten kieltäytymään, sillä harvemmin ulkomainen tilaaja suostuu osallistumaan mojoviin, jopa 300 prosentin, ylityökorvauksiin pelkästään työn suomalaisuuden takia. Ylitöiden teettäminen on tavallisesti välttämätöntä kiireellisten toimitusaikataulujen takia. Eikä nyt ole kyse pörssiyhtiöistä, vaan tavallisista pk-yrityksistä, joissa kytee se suurin kasvupotentiaali. Suomalaiset ylityökorvaukset ovat eurooppalaisella tasolla vertaansa vailla. Missään muualla ei vastaavan suuruisia korvauksia makseta. Näillä kustannuksilla monellakaan yrittäjällä ei ole asiaa markkinoille, joissa työn tilaaja on muualla kuin kotimaassa. Jos suomen ja suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja halutaan vahvistaa kotimaan markkinoiden lisäksi viennissä, tulee työnteon ja sen teettämisen esteet purkaa välittömästi. Ellei tuota tahtoa löydy, työ jatkaa valumistaan ulkomaisille. Osaajien vienti lisää nimenomaan kotimaisen työn kysyntää myös kotimarkkinoilla. Suomalaisten mystisellä koulutuksella ja huippuosaamisellakin on rajansa, haastajia löytyy aina ja varmasti halvemmalla.Tavoitteena tulee olla sellaiset ratkaisut, jotka selkeästi ja pitkäjänteisesti vahvistavat kuvaa Suomesta uudistumiseen kykenevänä ja uskottavana kilpailukykyisenä toimijana ja toimintaympäristönä myös vastaisuudessa. Tähän kuvaan eivät sovi yritysten velvoitteiden ja rasitteiden lisääminen. Päinvastoin huomio tulee kiinnittää seikkoihin, joilla sopeutumiskykyä ja kannustavuutta muuttuvissa kilpailuolosuhteissa voidaan lisätä ja tuottavuutta parantaa, sillä eläähän Suomi ja Pohjanmaa viennistä.Kolumni Pohjalaisessa syyskuu 2011