Julkeasti julkisesta sektorista

Miten julkeita ovatkaan poliitikkojen vaatimukset julkisen sektorin leikkauksista ja vielä kaiken päälle osoitukset leikkauskohteista. Suomeksi sanottuna, on kyky tehdä valintoja.

Valtiolla on lähes sata miljardia velkaa, jonka määrä on kaksinkertaistunut vuonna 2008 alkaneen talouden taantuman aikana. Samoin julkisen sektorin paisuminen, joka alkoi jo 1980-luvulla, on pullataikinan lailla vain jatkunut.

Haastaisin sinutkin tekemään valintoja. Kehottaisin jokaista miettimään rehellisesti, kumpi on saanut aikaan enemmän hyvinvointia omassa elämässäsi: markkinatalous vai hyvinvointivaltio?

Eikä tämä tarkoita nyt sitä, että valtio ja kunnat lakkautetaan.

Vastaus on yksiselitteisen selvästi markkinatalous. Muuten lapsemme tulisivat elämään samanlaista elämää kuin me, vanhempamme ja isovanhempamme aikanaan.

Esimerkiksi vaatteet, aatteet, autot ja asunnot ovat tänä päivänä kovin erilaisia kuin vaikkapa neljä vuosikymmentä sitten. Tai keskeiset julkiset palvelut: erikoissairaanhoito, terveydenhuolto, jätehuolto ja koulutus.

Mikään näistä esimerkeistä ei suinkaan ole nykytasollaan hyvinvointivaltion ansiosta, vaan markkinatalouden.

Markkinatalous on kautta aikain onnistunut vastamaan ihmisten tyydyttymättömiin tarpeisiin.

Esimerkiksi nykyisen kaltaisia älypuhelimia ei ollut 10 vuotta sitten. Pärjättiin hyvin puhelimella, jossa oli takkuileva ja kallis netti. Tänään toimiva nettiyhteys on suunnilleen ihmisoikeus.

Markkinatalous on väsymätön kone, jota ihmisten loppumattomat tarpeet ohjaavat. Markkinatalous on myös naisen (melkein) paras ystävä.

Tekniikan ja kotitöiden koneellistumisen myötä naiset vapautettiin raskaista ja aikaa vievistä kotitöistä työelämään. Kotien ja yhteiskunnan koneellistuminen, tekniikan kehitys ja uudet innovaatiot edistivät työn tuottavuuden kasvua.

Kautta aikain työ on luonut uutta työtä. Tänä päivänä aivan jokaisen yksilön, myös vähäväkisempien mahdollisuudet ovat suurempia kuin koskaan aikaisemmin.

Syy hyvinvointiimme tai vaurauteen ei ole hyvinvointivaltiossa, julkisessa sektorissa tai sen koossa, vaan se on mitä suurimmin markkinatalouden ansiota.

Se on mahdollistanut arvon luomisen työllä ja riskinotolla, josta hyvinvointia on voitu jakaa myös niille, jotka sen tuottamiseen eivät itse syystä tai toisesta kykene.

Valtio ei luo uutta hyvinvointia, se vain jakaa sitä uudelleen.

Kun historia, käytäntö ja eletty elämä kerran puhuvat näin vakuuttavasti markkinatalouden puolesta, eikö olisi syytä antaa sille enemmän vapautta hyvinvoinnin kasvattamiseen vastaisuudessakin?

Nykyistä pienemmällä ja fiksummin toimivalla julkisella sektorilla syntyisi tilaa myös tuloverotuksen keventämiselle. Ihmisille jäisi enemmän rahaa omaan käyttöönsä.

Työn verotuksen keventämisellä on suora ostovoimavaikutus, ja sitä kautta se vauhdittaisi talouden ja hyvinvoinnin kasvua.

Intohimolla ja häpeilemättä markkinatalouden puolesta Susanna.

Ps. Päteville julkisen sektorin työntekijöille riittää aina kysyntää myös yksityisellä sektorilla.

Kolumni julkaistu Pohjalaisessa 13.3.2015