Kiintiö on tasa-arvon vihollinen
Naisten - vielä toistaiseksi - vähäisempi edustus yhteiskunnan johtotehtävissä harhauttaa äänekkäimmät tasa-arvon perään huutelijat säännöllisin väliajoin vaatimaan yhä enemmän erilaisia sukupuolikiintiöitä esimerkiksi pörssiyhtiöiden hallituksiin. Kiintiöiden tavoitteena on tasoittaa lopputulosta, mutta todelliset ongelmat, esimerkiksi naisten omat asenteet ja verkostoitumisen puute, jäävät yleensä vaille huomiota. Sukupuolikiintiöiden asettaminen onkin hölmöläisten ratkaisu tekaistuun tasa-arvo-ongelmaan.
Talouselämä-lehti uutisoi hiljattain (26.4.), että Päättäjänaiset 2013 -kyselyyn vastanneiden mielestä miehiä suosiva yrityskulttuuri on merkittävä syy sille, etteivät naiset etene yritysten johtotehtäviin yhtä usein kuin miehet. Minusta tämä on kuitenkin väärän puun haukkumista. On aivan luonnollista, että riskin minimoimiseksi vastuulliseen tehtävään valitaan henkilö, joka jo etukäteen tunnetaan. Tämä ei ole epätasa-arvoa tai miehiä suosivaa, vaan inhimillistä käytöstä. Lainaahan ihminen rahaakin mieluummin tutulle kuin vieraalle. Ottaisitko kotiisi yöksi tuntemattoman kadulta vai vuosia tuntemasi työtoverin?
Menestyvillä miehillä on usein laajat tuttavapiirit omalla alallaan. Monet naiset sen sijaan pyörivät mielellään omissa pienissä ympyröissään ja ihmettelevät, miksei kukaan nosta heitä ylöspäin. Menestyneitä naisia sitä vastoin yhdistää poikkeuksetta ammattitaidon ja oikean asenteen lisäksi se, että he ovat kyenneet verkostoitumaan ammattimaisesti miesten tapaan - ja miesten kanssa.
Jos osaa asiansa, hoitaa hommansa ja ymmärtää yritysmaailmaa, ei sukupuoli itsessään ole rajoittava tekijä, vaikka jotkut asenteet ja toimintatavat saattavatkin olla osin sukupuolisidonnaisia. Osaaville ja esimerkillisille naisille löytyy aina menestymisen mahdollisuuksia. Tällaisia puurtajia on helppo molempien sukupuolten arvostaa.
Politiikka määrittää elinkeinoelämän toimintaraamit. Niitä ei kuitenkaan pidä rakentaa kelvottomien pakkojen - kuten kiintiöiden - kautta, vaan edistämällä vapautta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Uralla ja elämässä ihmistä tulee kohdella yksilönä sukupuolesta riippumatta. Mahdollisuuksien tasa-arvo merkitsee yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille kouluttautua ja kehittää itseään niin pitkälle kuin omat rahkeet ja rohkeus riittävät. Kiintiöt eivät ole tasa-arvoa, vaan päinvastoin sen vihollisia.
Mikään ei estä meitä naisia perustamasta yrityksiä tai nimittämästä hallitukseen pelkkiä naisia, mikäli niin haluamme. Aivan yhtä hyvin myös naisten perustamat, omistamat ja hallinnoimat yritykset voivat listautua pörssiin. On naisten yhteinen etu huolehtia siitä, että emme yritä sukupuoleen vetoamalla vaatia itsellemme erityisoikeuksia. Paras tapa osoittaa naisten etevyys on näyttää, että kykenemme menestymään ilman kiintiöitäkin.
Yritysten johtamisesta päätäntävalta kuuluu omistajille eli niille, jotka kantavat taloudellisen riskin yrityksen menestyksestä. Heidän valtaansa valita yrityksensä hallitukseen parhaiksi katsomansa henkilöt ei tule rajoittaa kiintiöillä eikä millään muullakaan ulkopuolisella sääntelyllä. Poliitikkojen ja kaikenkarvaisten aktivistien tulisi pysyä erossa pakkokeinoista ja opetella äänestämään lompakollaan. Jos yhtiön toimintatapa ei miellytä, ei sen tuotteita ja palveluita ole pakko ostaa. Yksityinen omistusoikeus - johon sisältyy myös oikeus valita omistamansa yrityksen johto ilman ulkopuolisten kiintiökomentelua - on kaikkien yksilönvapauksien korvaamaton kulmakivi.