Korkea aika kieltää poliittiset lakot lailla

Teollisuudenaloilla aloitettiin tiistaina työtaistelutoimet ylityökielloilla Sipilän hallituksen suunnittelemaa irtisanomissuojan muutosta vastaan. Hallituksen esityksen tarkoitus on helpottaa pienten, alle 20 henkilöä työllistävien yritysten henkilöperusteista irtisanomista. Työsopimuslain muutoksella halutaan alentaa pienten yritysten kynnystä kasvattaa toimintaansa ja palkata uusia työntekijöitä. SAK:n ja STTK:n jäsenliitot ovat jo aikaisemmin ilmoittaneet vastatoimien valmistelusta hallituksen toimia vastaan.Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa alkoi levitä SAK:n #viimeinenniitti-kampanja, jonka kuvituskuva kertoo tilanteesta, jossa tummahahmoinen työnantaja irtisanoo ilmiselvästi työtapaturmassa loukkaantuneen työntekijän vedoten tämän huonoon asenteeseen.Onneton ja täysin valheellista viestiä välittävä kampanja sai täyden tyrmäyksen somessa. On täysin absurdi väite, että alle 20 henkeä työllistävissä yrittäjissä – tai oikeastaan minkä tahansa kokoluokan yrittäjissä – löytyisi sellaisia, jotka irtisanovat henkilöstöä mielivaltaisesti ja huvin vuoksi. Irtisanominen on aina kova paikka työntekijän lisäksi myös työnantajalle itselleen.Ay-liikkeen uhkailut ja valheellinen propaganda kertovat karua kieltään vastuuttomasta kiristyspolitiikasta, joka on ollut tunnusomaista ay-liikkeelle koko sen olemassaolonsa ajan. Näissäkin työtaistelu- ja mielenilmauksissa on kyse poliittista lakoista, kun työtaistelutoimet kohdistetaan hallituksen politiikkaa vastaan. Silti kärsijöinä ovat tilanteeseen syyttömät yrittäjät.Ainakaan työttömien asialla ay-liike ei ole, tälläkään kertaa. Ongelma on saman tyyppinen kuin joka kerta ennenkin, kun saavutetuista eduista tai etuoikeuksista ei olla valmiita tinkimään. Lopputulos vain on, että työttömyys joustaa sen sijaan, että työtä ylipäätään olisi tarjolla useammille. Joustoa, työllistämiskynnyksen madaltamista pienille yrityksille kieltäydytään kategorisesti näkemästä ay-liikkeen taholta.STTK:n pääekonomisti Ralf Sund maalaa kolumnissaan (Pohjalainen 5.9.) uhkakuvia siitä, miten pienyritykset ”pääsevät eroon myös tosi tuottavista työntekijöistä”. Sundin lausunto kuvastaa konkreettisesti, miten vieras yritysten toimintaympäristö on ay-liikkeelle. En ole koskaan tavannut työnantajaa, joka haluaisi päästä hyvästä työntekijästä eroon. Arkipäivä niin pienen kuin hieman suuremmankin kokoluokan yrityksissä on kovin toisenlaista todellisuutta. Osaavista työntekijöistä halutaan poikkeuksetta pitää kiinni. Työntekijän palkkaaminen vaatii aina sitoutumista työnantajayritykseltä. Osaava henkilöstö on yrittäjän ja yrityksen toiminnan kannalta avainasemassa.Lakkojen taloudelliset vaikutukset aiheutuvat työantajille ja juuri siitä syystä poliittisissa lakoissa, jotka kohdistuvat poliittisiin toimijoihin, asetelma on erityisen epäreilu. Tavallisesti työtaistelut kohdistuvat asioihin, jotka ovat sovittavissa työnantajien ja työntekijöiden kesken. Tekemättömän työn kustannuksista ja velvoitteista asiakkaille vastaa yksinomaan työnantaja.Tämä suomalainen työoikeudellisesti salliva poliittinen lakkokäytäntö on kansainvälisesti poikkeava. Muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa poliittisen protestoinnin katsotaan kuuluvan työajan ulkopuolelle ja politiikkaan on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa demokraattisin keinoin. Miksi työnantajan pitäisi kantaa taloudellinen riski ja kustannukset, jotta työajalla voidaan osoittaa mieltä hallitusta tai eduskuntaa vastaan?Yksinkertaisinta olisi lisätä työehtosopimuslakiin säädös, jonka mukaan lakko voi kohdistua ainoastaan työntekijöiden ja työnantajan välisesti sovittaviin asioihin. Poliittisesta lakko-oikeudesta luopuminen ja yleislakon määrittely juridisesti päivittäisi työehtosopimuslainsäädäntömme eurooppalaiselle, sivistyneelle, aikaan ja ennen kaikkea avoimeen talouteen sopivalle tasolle.Kolumni on julkaistu Pohjalaisessa 22.9.2018.