Kuka pelastuu veroeuroilla? (Pohjalainen)

Kirjoitukseni Pohjalaisessa 22.10.2012.

Yksi kuntavaalikenttien huolettavimmista puheenaiheista on nuorten ja nuorten aikuisten syrjäytyminen. Työpaikkojen, talouskasvun ja hyvinvoinnin puute säestettynä iänikuisella hyvinvointiliturgialla saa poliitikon jos toisenkin jakamaan mielivaltaisesti rahaa ja vaatimaan lisää resursseja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Syrjäytymiskeskusteluissa esitetyt ratkaisut ovat toinen toistaan tehottomampia ja kestämättömämpiä.

Toivottavasti kansakunnan silmät viimein avautuvat ja ihmiset ymmärtävät miten raadollinen on vasemmistolainen ihmiskuva ja miten haitallista sosiaalidemokraattinen yhteiskuntakehitys on.

Vasemmistoretoriikka suoltaa huolta pahoinvoinnista ja puutteellisista palveluista, koska syrjäytyminen johtuu aina jostain ulkopuolisista olosuhteista, ei koskaan yksilön omista valinnoista. Vasemmistolaisessa maailmankuvassa yhteiskunta on lähinnä pohjaton rahasampo tai rahansiirtokone. Vain poliittiset ratkaisut, keneltä raha otetaan ja kenelle siirretään, muodostavat yhteiskunnallisen hyvän.

Ilman yhteiskunnan pakottamista emme kykenisi tai haluaisi tehdä hyvää. Kyynistä, eikö totta?

Uskokaa tai älkää, mutta syrjäytymisen ongelmaa ei pelkällä rahalla ratkaista. Kyseessä on ennemminkin kulttuurillinen ongelma, jota voidaan poistaa poliittisin toimenpitein.

Oman elämän arvostus on terveimmillään kun tuntee itsensä tärkeäksi. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tulee tehostaa poliittisella päätöksenteolla, mutta minkään ikäisen työkykyisen ihmisen paikka ei ole köllötellä kotona - ei ainakaan naapurin kustannuksella. Lyhyenkin työn vastaanottamisen ja teettämisen tulee aina olla kannattava ja tuettu vaihtoehto.

Jos taas omasta tahdostaan näyttää keskisormea mahtavalle maksuttomalle koulutusjärjestelmällemme, voi tehdä sen ihan omalla kustannuksellaan.

Työllisyys lähtee nousuun taloutta vapauttamalla, laskemalla verotusta ja työllistämisen joustoja lisäämällä. Aivan oikein, helpottamalla työnantajan asemaa yksittäinenkin työnantaja pystyy työllistämällä luomaan parempaa kuin miljoonienkaan määrärahat kunnallisiin työllistämishankkeisiin. Yhteiskunnan ytimessä tulee olla tuottava työ ja työtätekevät kansalaiset. Julkisen sektorin lohduttoman paisuttamisen on loputtava.

Minkälaista oikeudenmukaisuutta tuntee sellainen ihminen, jonka elo ja olo kustannetaan toisen selkänahasta? Terve itsekunnioitus tulee mahdollisuuksista kouluttautua ja tehdä työtä, silloin ei tarvita holhousta kehdosta hautaan. On korkea aika siirtää yhteiskunnan painopiste työhön, tuottavuuteen ja yrittäjyyteen. Vain siten luodaan aitoa hyvinvointia myös niille, jotka eivät siihen omalla työpanoksellaan pysty, lähinnä sairaille ja vanhuksille

Rahanahneilta poliitikoilta jää ymmärtämättä, että raha ei ole ihmisille kaikki kaikessa. Ihmisten ja yritysten pyrkimyksenä on sijoittua sinne missä heidän on paras olla. Business pärjää aina, vaikka sitten nostamalla kytkintä. Me ihmiset kuitenkin tarvitsemme työpaikkoja ja hyvinvointia juuri täällä.

Susanna Koski (kok.)

HTM Kuntavaaliehdokas Vaasa