Kansantalouden DNR (Pohjalainen)

Kolumnini Pohjalaisessa 16.6.2012.

Pahoinvointioireet lisääntyvät, masennus - tuo suurin kansantauti - ja arjessa jaksaminen ovat ongelmia. Uusavuttomat ja syrjäytyneet aiheuttavat kasvavia kustannuksia.

2000-luvulla kuntien menot ovat kasvaneet taloutta nopeammin, vaikka resursseja on ollut käytettävissä enemmän kuin koskaan. Ainakaan julkisesta keskustelusta ei voi päätellä yhdenkään sosiaalisen ongelman tulleen ratkaistuksi.

Nykymallin sosiaalipoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuus on vähintäänkin kyseenalaista. Eriarvoisuus on syvempää ja johtaa statusahdistukseen, josta sosiaaliset ongelmat kasautuvat lumipallon tavoin.

Toimenpiteiksi tarvittaisiin vielä enemmän tulonsiirtoja, entistä runsaampia palveluja, yhä varhaisempaa puuttumista. Lisää kaikkea, niin kyllä se siitä! -Ei.

Jos tuota ratkaisumallia ei halua muuttaa, Suomen kaltaisen vauraan yhteiskunnan ongelmilta voi ummistaa silmänsä ja junnata köhän yhteiskunnan teemoissa.

Vauraus ei synny itsestään eikä ole saavutettu etu. Suomineidon vauraus on tekemällä tehty ja se voidaan menettää tekemättä jättämisellä.

Resurssien hassaamisen politiikka ajautuu umpikujaan, kun talous ei kasva ja veronmaksajat käyttäytyvät kuin kreikkalaiset. Valtion velanotto ei ole kestävä ratkaisu. Millä sellainen, jolla ei ole tuloja, mitään velkaa maksaa tai hoitaa edes sen korot? Veronmaksajat sen kaiken maksavat. Valtio voi ottaa velkaa vain veronmaksajiensa lukuun, eikä kansainvälisiltä sijoittajilta.

Velkataakkaa paisuttavassa elvytyksessä on jo vähän samat elkeet kuin lähtisi nurmikon niittoon sakset kourassa: hurjasti hommaa, mutta ei järin tehokasta. Tuntuu unohtuneen, että talouden kasvun rahoittamiseen tarvitaan julkisen sektorin tekemän elvyttämisen ja loputtoman rahan jakamisen sijaan yksityistä pääomaa, jota tarjoavat yritysten omistajat tai kenties uudet yrittäjyydestä innostuneet ihmiset, joko omalla tai rahoituslaitosten rahalla.

Ainoastaan yrittäjät voivat synnyttää uutta työtä ja pelastaa isänmaan. Omistajaohjaus, päätöksenteko ja riskinottokyky määrittelevät yritystoiminnan suuntaviivat, joilla on merkitystä yrityksen henkilöstölle ja koko yhteiskunnalle.

Jos yrittäjä onnistuu Suomessa, se on kaikkien etu - myös yhteiskunnan. Jos ahkeruudella lisäksi vähän vaurastuu - "haittaakse"?

Arkipäiväistääkseni hieman, on jokaisen työtekijän ja yhteiskunnan etu, että työt työnantajan palveluksessa jatkuvat.

Siinä missä kommunistit kera poliitikkojen sättivät yrittäjiä ja vaativat kohtuullisuutta, minä väitän heitä ahneiksi.

Lainsäätäjä on velvoittanut yrityksen johdon palvelemaan yrityksen osakkeenomistajien etua, voittoa, ennen kaikkea. Voiton määrittelevät terveet markkinat, kysyntä ja tarjonta. Voitot määrittelevät mitä tuotetaan eli mitä sinä ja minä teemme työksemme. Jos voittoja ei syntyisi, työt loppuisivat kaikilta.

Parasta mitä valtio voisi tehdä talouden tervehdyttämiseksi, olisi pysytellä mahdollisimman paljon erossa siitä. Talouden aitoon elpymiseen vaikuttavin ja tehokkain lääke veronkorotusten sijaan olisi verojärjestelmän uudistaminen investointeja houkuttelevaksi.

(DNR = päätös elvyttämättä jättämisestä)

Susanna Koski

Kirjoittaja on hallintotieteen maisteri