Laihat ratkaisut eivät riitä

Viime viikon lopulla EU-maiden johtajat tapasivat Brysselissä hätäisesti koolle kutsutussa huippukokouksessa hakeakseen ratkaisuja koko unionia koettelevaan siirtolaistulvaan. Neuvotteluja käytiin pitkälle aamuyölle, sillä 28 jäsenmaan intressien yhteensovittaminen yksimieliseksi päätökseksi on tehtävänä liki mahdoton. Lähtökohtana oli, että eteläisen Euroopan maat kuten Italia ja Kreikka, joihin valtaosa pakolaisliikenteestä kulkeutuu, haluavat vahvempaa yhteisvastuuta jäsenmaiden kesken. Itäisen Euroopan maat, kuten Unkari, Tšekki ja Slovakia haluavat käytännössä sulkea rajansa kokonaan kaikilta maahantulijoilta. Neuvottelut aloitettiin siis tilanteessa, jossa laihankin kompromissin saavuttaminen olisi jo voitto itsessään.Kompromissina päätettiin perustaa Pohjois-Afrikkaan ja EU-maihin alueellisia maihinnousupisteitä, jonne hengenvaaraan merellä joutuneet tulijat siirrettäisiin turvapaikkaprosessia varten. Prosessin jälkeen kielteisen päätöksen saaneet palautettaisiin suoraan lähtömaihinsa ja myönteisen päätöksen saaneet johonkin EU-maahan, joka ottaa tulijat vapaaehtoisesti vastaan. Maihinnousupisteet koskevat kuitenkin ainoastaan sitä pientä joukkoa, jotka joudutaan pelastamaan mereltä. Myös Euroopan ulkorajoja sovittiin vahvistettavan ja maahanmuuton syihin puututtavan ponnekkaammin.Tilanne koettelee sekä yksittäisiä jäsenmaita että koko Euroopan unionia. Saksassa Merkelillä on hankala tilanne kireämpää maahanmuuttopolitiikkaa ajavan sisäministerinsä kanssa, jonka kärsivällisyys on koetuksella. Saksan Seehoferin suunnitelmissa Saksa käännyttäisi jo rajaltaan sellaiset turvapaikanhakijat, jotka on aiemmin rekisteröity toisessa EU-maassa. Kieltämättä nykyjärjestelmän hitaus johtuu pitkälti siitä, että EU-maissa päätetään turvapaikanhakijoiden käännytyksistä vasta kun nämä ovat maan sisällä, mikä on omiaan tekemään hallinnon prosesseista hitaita ja tehottomia.Pitkittynee kriisit ja vuosikymmeniä jatkuvat sodat varmistavat sen, että joukkopako Eurooppaan jatkuu. Lisäksi Afrikassa kasvaa uusi valtava työikäisten sukupolvi, jotka tulevat huomaamaan, ettei työtä, toimeentuloa ja tulevaisuuden näkymiä ole tarjolla kotimantereella. Afrikan väkiluku tulee arvioiden mukaan kaksinkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä 2,5 miljardiin. Parempia tulevaisuuden näkymiä haetaan jatkossa entistä enemmän Euroopasta.Vaikka Suomessa tilanne tällä hetkellä on suhteellisen rauhallinen ja tilastojen perusteella turvapaikanhakijoiden virta on melko maltillista, kannattaa Suomen osallistua aktiivisesti tolkullisten eurooppalaisten ratkaisujen etsimiseen. Vaatimukset ja konkreettiset panostukset EU:n ulkorajavalvonnan tehostamiseksi ovat oikeansuuntaisia, mutta parhaimmillaankin ne saattavat olla riittämättömiä. Massamaastamuuttoa vauhdittava ilmastonmuutos ja siihen liittyvät ilmiöt ovat yhteisen maahanmuuttopolitiikan kuten esimerkiksi ulkorajavalvonnan kehittämisen rinnalla vähintään yhtä tärkeitä kysymyksiä ratkaistavaksi. Toimintakykyisen EU:n on oltava mukana luomassa sellaiset olosuhteet lähtömaihin, etteivät tulevat sukupolvet koe tarvetta hakea parempaa huomista muualta. Kovin yksinkertaista se ei ole, mutta vain siten on mahdollista ratkaista Eurooppaan suuntautuva siirtolaisvyöry.Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 4.7.2018.