Mitä olisit valmis puolustamaan?

Pääministeri Sipilä totesi Stubbin ja Orpon säestyksellä, ettei ole kansalaisten tehtävä huolehtia turvallisuudesta katupartioiden muodossa. Mitä muuta valtionpäämies voisikaan asiasta todeta? Turvallisuuden tunteen takaaminen kuuluu nimenomaisesti valtion ydintehtäviin. Sellaiset ulkoiset tekijät, kuten turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten massiivinen lukumäärä pienen kansamme keskuudessa, ovat kuitenkin kyseenalaistaneet hanakasti tuon ydintehtävän onnistumisen viime aikoina. Helpointa olisi tietysti osoittaa poliisin määrärahoihin tuntuvaa lisäystä, mutta sellainen vaihtoehto jäisi hyvässäkin taloustilanteessa äkkiä riittämättömäksi. Tuskin kukaan myöskään toivoo paluuta korpilakien aikaan, jolloin ihmiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Siksi valtiovallan on tehtävä kaikkensa, jotta se pystyy politiikallaan ja lainsäädännöllä lunastamaan tehtävänsä yhteiskunnan turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden takaajana. Kärsivällisyyttämme koetellaan ja sen hinta voi olla lopulta liian kallis. Kokemuksemme turvallisuuden tunteesta on muuttunut radikaalisti kuluneen puolivuotisen aikana. Ainakin pääkaupunkiseudulla muutos on ollut käsinkosketeltava. On kuitenkin syytä huomata, että olosuhteiden muutokset ja luottamus omaan turvallisuuteen poikkeavat alueellisesti. Helsingissä tuskin pääsee kävelemään viiden korttelin matkaa ilman vastaantulevaa poliisipartiota, kun taas Pohjanmaalla voi liikkua ympäriinsä viikon tai kaksi. Viime aikojen keskustelu katupartioista on kuumentanut tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Ymmärrettävästi siitä syystä, että osa kokee ne tarpeelliseksi ja osan mielestä kansalaisten lain takaamaa yhdistymis- ja kokoontumisvapautta ei sovi loukata. Yhdistymis- ja kokoontumisvapauden rajoittaminen edes ”rasismin kitkemisen nimissä” olisi radikaali päätös hyvinvointivaltiossa. Mikäli katupartiotoiminta kielletään, tulisi samaan hengenvetoon kieltää samalla kaikkien ulkona liikkuminen. Erilaisten katupartioiden kategorinen tuomitseminen rasistisiksi liikkeiksi pahimmillaan leimaa ja tyrehdyttää myös mitä vilpittömimmätkin aikeet. Joensuussa toimiva Kyllikin siskot on varmasti positiivisin ja hyväntahtoisin esimerkki teosta, jolla halutaan osoittaa, etteivät kadut kuulu minkään yhden liikkeen omistukseen. Ei skineille taikka muukalaisille, vaan kaikille. Rasismia ei pidä suvaita eikä sallia ja rasistiset teot kuuluukin tuomita, niin julkisuudessa kuin raastuvassa. On itsestään selvää, etteivät kansalaisliikkeet voi ottaa tehtäväkseen viranomaisen erityistehtäviä. Olen vakuuttunut, että moni siirtolaisvirran ja olemattoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntynyt ilmiö on vielä näkemättä. Suomalaisilta on pyydetty julkisuudessa esitetyissä puheenvuoroissa ymmärrystä eri kulttuureista tulevien toimintatapoja kohtaan. Ennen, kuin mitään kansalaisten vapauksia hallituksen toimesta rajoitetaan, olisi kaikkien hyvä yrittää ymmärtää syitä oman maan kansalaisten käyttäytymisen takana. Vapaaehtoiset kansalaisliikkeet syntyvät nykyään halusta puolustaa jotain. Yleensä se jokin on tärkeäksi koettua ja arvostettua. Ottamatta enempää kantaa minkään katupartiointitavan puolesta, koen tarpeelliseksi kirkastaa ydinideaa, josta voisi löytyä osaratkaisu moneen muuhunkin viheliäiseen hyvinvointiyhteiskunnan kipupisteeseen. Kysy itseltäsi, mitä sinä olisit vapaaehtoisesti valmis puolustamaan? Kolumni on julkaistu Pohjalaisessa 16.1.2016