Ohilaukauksesta mittaamatonta vahinkoa

Suomalainen ampuma-aseharrastuskulttuuri ja maanpuolustusratkaisut ovat eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisia. Meillä on mittava joukko reserviläisiä, asekeräilijöitä, metsästäjiä ja urheiluampujia. Jo Suomen nykyinen ampuma-aselainsäädäntö mahdollistaa näiden ryhmien vastuullisen ampuma-aseharrastuksen.Nyt Suomen lainsäädäntöä muutetaan vastaamaan EU:n ampuma-asedirektiiviä, eikä tilanne näytä hyvältä aseharrastajien näkökulmasta. Vaikka Suomi sai kovalla työllä taisteltua EU:lta myönnytyksiä ja helpotuksia direktiiviin, nyt näyttää kuitenkin, että kotimaan valmisteilla oleva lainsäädäntö vaikeuttaisi ampuma-aseharrastuksia. Vapaaehtoinen maanpuolustustyön ampumaharrastus, metsästys ja siihen liittyvä aseharrastus sekä reserviläistoimintaan nojaava maanpuolustuksemme on mahdollistettava jatkossakin. Hallituspuolueiden yhteisen näkemyksen mukaan kansallisen lainsäädännön tulee täyttää ainoastaan direktiivin minimivaatimukset, mutta nyt valmisteleva taho on säätämässä lakia monin paikoin direktiiviä huomattavasti tiukemmaksi. Erikoisimpia esimerkkejä mainitakseni nyt on ehdotettu, että erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen, kuten reserviläiskivääriin, lupaa hakevan henkilön on kuuluttava vähintään 24 kuukauden ajan ampumaseuraan ja hänen on pitänyt harjoitella tai kilpailla aktiivisesti. Tällä hetkellä Suomessa vaatimus on 12 kuukautta, eikä direktiivikään vaadi tähän muutosta. Myös isojen lippaiden osalta tilanne on kestämätön. Jos lainsäädäntö tulisi voimaan nykyisen kaltaisena, syyllistyisivät tuhannet suomalaiset tietämättään rikokseen. Uuden lainsäädännön myötä yli kymmenen patruunan lippaat luokiteltaisiin vaarallisiin aseisiin, jolloin näihin olisi haettava erillislupaa. Monilla suomalaisilla on kuitenkin tällaisia lippaita kotona muistoesineinä ja koristeina. Kuulostaa hullunkuriselta, että ihminen syyllistyisi ampuma-aserikokseen, jos hänellä on hallussaan ennen lain voimaantuloa ostettu lipas, muttei edes asetta. Myös ihmisten omaisuuden kerääminen pois on todennäköisesti ongelmallista perustuslain näkökulmasta. Omaisuuden lunastamisen sijaan verovaroille löytynee tehokkaampaakin käyttöä kuin lippaista tehtyjen taskumattien ja seinäkellojen lunastaminen. Suomen turvallisuus nojaa maanpuolustuksen osalta laajaan reserviin. Vapaaehtoisia ampuma-aseharrastuksia toteutetaan omalla kustannuksella lainsäädännön puitteissa. Se on tärkeää maanpuolustustahtomme ylläpitämisen sekä ampuma-aseharrastajien taitojen ja motivaation näkökulmasta. Eduskunnan ja valiokuntien kanta on selkeä: Uusi ampuma-aselainsäädäntö ei saa vaarantaa kansallista puolustuskykyämme, johon reserviläistoiminta kiinteästi liittyy. Se on sekä yhteisen turvallisuutemme sekä yksilöiden edun mukaista. Vaikka yksityiskohtien hiominen ampuma-aselainsäädännön uudistuksessa saattaa ensisilmäyksellä näyttää näpertelyltä, on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, miten merkityksellistä on saada lain pienimmätkin yksityiskohdat oikein. Aivan kuten ammunnassa, harmittomalta vaikuttava ohilaukaus saattaa itse asiassa aiheuttaa paljon suurempaa vahinkoa, jota on jälkikäteen vaikea korjata. Epätarkoituksenmukainen ampuma-aselainsäädäntö muistuttaisi käsittämättömällä tavalla maamme vapaaehtoista aseistariisuntaa. Olen toiveikas, että asian ympärillä käyty laaja keskustelu sekä luonnokseen annettu lausuntopalaute antavat hyvät eväät sisäministeri Mykkäselle tarkastella asiaa ennen hallituksen lopullisen esityksen antamista kesän jälkeen. Lopputuloksena on oltava, että lainsäädäntömme täyttää ainoastaan direktiivin vähimmäisvaatimukset, ei milliäkään enempää! Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.6.2018.