Performansseja ja politiikkaa

12+1-lobbaushanke oli alkujaankin kunnianhimoinen etenkin tätä hallituspohjaa tai alueemme historiaa silmällä pitäen. 12+1-hankkeesta tehtiin elämän ja kuoleman kysymys, joka on hyvin iskostunut virheellisine tietoineen tavallisten ihmisten mieliin. Mielikuvissa ja käsityksissä ei eroteta hoidontasoa; perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa tai vuorokauden aikoja. Vaasan kaupungin kannalta 12+1-hanke oli edunvalvonnallisesti suurin floppi miesmuistiin ja epäilemättä jälkipyykkiä riittää pestäväksi. Koko maan kattavassa uudistuksessa rannikon kielikysymys oli keskeisessä osassa asian käsittelyssä perustuslakivaliokunnassa. Perustuslakivaliokunta arvioi mietinnössään hallituksen esityksen kriteeristöjä myös muiden perusoikeuksien näkökulmasta. Myös asiantuntijalausunnossa todettiin, ettei kielellisille oikeuksille voi antaa ratkaisevaa painoarvoa punnittaessa sitä suhteessa muihin perusoikeuksiin, kuten oikeudesta välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin sosiaali-ja terveyspalveluihin. Perustuslakivaliokunta oli mietinnössään yksimielinen eikä pyytänyt asian takaisinottoa. Tärkein kysymys tässä vaiheessa, johon paikallisten toimijoiden tulee kansalaisille ja lukijoille vastata, on miksi Vaasa ja VKS eivät neuvotelleet erillisratkaisua hallituksen kanssa? Näkemyksen muodostamiseen ja neuvotteluihin ”Vaasan mallista” kannustettiin kahdesta hallituspuolueesta myös julkisuudessa sekä omien sidosryhmien keskusteluissa. Paluuviesteissä todettiin, että ”status on ratkaiseva” ja sitä tavoitellaan. Vastauksen tekee erikoiseksi erityisesti se, että sairaalan status tai koko päivystysasetus ei tuo eikä vie rahaa uudessa rahoitusmallissa. Edunvalvonnallisesti sisältö, joka koskettaa kansalaista iholle, sairaanhoidon asiakasta, oli toissijaista. ”Vaasan malli” olisi ottanut kantaa myös kielikysymykseen. Nyt on korkea aika avata silmät perimmäiselle päämäärälle: vanhojen valta-asetelmien palauttamiselle. Tämä 12+1 oli intohimoinen poliittinen performanssi, jossa oli lumousta kuin Grimmin Pillipiiparissa. Jos kahden hallituspuolueen edustajien kehotukset oman erillisratkaisun neuvottelemisesta eivät riitä, niin ei sellaiseen voi toki pakottaa, edes hallituspuolueen kansanedustajat. Kansalaispalautteen suurin huoli on pelko RKP:n kostosta. Vaasan valinnoista huolimatta olemme hallitusvastuun puitteissa, niin ministereiden kuin valiokuntien toimesta eduskunnassa, tehneet kaikki voitavat toimet Vaasan huomioimiseksi. Järjestämissopimuksesta kirjattiin lakiin, että sairaanhoitopiirit voivat ”itse määritellä erikoissairaanhoidon järjestämissopimusta valmisteltaessa alueensa väestön palvelutarpeiden mukaisesti, minkä erikoisalojen ympärivuorokautinen lääkäripäivystys on tarpeen ylläpitää keskussairaalan yhteispäivystyksessä”. Nyt ehdotetuilla säännöksillä ei siten automaattisesti rajoiteta ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen laajuutta. Ehdotuksen mukaan potilaat voivat hakeutua Vaasan sairaanhoitopiirin ympärivuorokautiseen yhteispäivystykseen ja saada kiireellistä hoitoa suurimpaan osaan kiireellisistä terveysongelmistaan ruotsiksi ja suomeksi.Vaativinta syöpäkirurgiaa ja ortopediaa voi siirtyä yliopistosairaaloihin. Kokonaistoimintaan nähden potilaslukumäärät tulevat olemaan pienet. Jonkin verran vaativaa ortopediaa voi siirtyä yhteistyösopimusten puitteissa Seinäjoen keskussairaalaan. Siirtyvä ortopedia on kiireetöntä toimintaa, jossa potilas voi käyttää valinnanvapautta koko maan alueella. Jatkossakin Vaasan ruotsinkieliset (ja alueen suomenkieliset) saavat palvelunsa vanhaan tapaan pääsääntöisesti Vaasan keskussairaalasta.Tämän sanotun ja näiden vaiheiden perusteella äänestämiseni hallituksen rintamassa oli ainut oikea teko. Kolumni on julkaistu Pohjalaisessa 17.12.2016