Unohdetaan Suomi

Kuka sitä edes kaipaisi näin kylmänä ja sateisena kesänä. Kesältä odotetun mielenrauhan ja rentoutuksen saa vähällä vaivalla. Vaikkapa äkkilähdöllä Kreikkaan sen sijaan, että jäisi kotimaahan kärvistelemään ja odottamaan, että se yksi ainoa aurinkoinen poutapäivä osuisi oman kesäloman kohdalle. Otetaan enemmän mallia niistä harvoista eläkeläisistä, jotka äkkäsivät nostaa kytkintä ja muuttaa Portugaliin. Onhan siellä jotain mitä Suomessa ei ole, eläkkeiden verovapaus. Kyllähän avoin ja suvaitsevainen kansa ymmärtää ja hyväksyy, että kukin on vapaa elämään omalla tavallaan, kunhan ei loukkaa kenenkään muun samaa vapautta. Entä mihin suomalaisuutta sitten enää tarvitaan? Meillähän on alati kansainvälisempi ja monikulttuurisempi kansakunta ja tulijoita riittää tulevina vuosina Välimeren eteläpuolelta saakka. Turha surra muutamaa veropakolaista, koska uusia määrätietoisia tekijöitä pyrkii Suomeen aivan pyytämättäkin. Unohdetaan Suomi – eihän sitä muista kukaan edes itsenäisyyspäivän juhlissa. Eihän nuori sukupolvi osaa enää edes vastata kysymykseen: ”mitä Suomen itsenäisyys sinulle merkitsee?”. Eipä niitä sotiemme veteraanejakaan enää kukaan muista, jos heitä edes mistään enää löytyy. Sellaisesta elämästä, jonka hanneshynöset ovat kokeneet, ei moderni suomalainen enää ymmärrä. Mihin sitä suomalaisuutta enää tarvitaan? Arjen kulutustavaroissakin Arabiat, Hackmanit, Iittalat, Finlaysonit, Nansot ja Marimekot ovat jo niin retroa, että on paljon helpompaa vaihtaa koko huusholliin ikealaiset sesongin mukaan. Ruokakauppalaskussakin voi kansainvälisyydellä säästää liki puolet, jos vain työurien uuvuttamat selät ja nivelet kestävät ”kyykkytuotteiden” keräämisen alahyllyiltä. Miksi ostaa Myllyn Parasta, jos maailman mantereiden tunnelman saa ruokapöytään eldoradoilla ja euroshoppereilla. Kun suomalainen innostuu jostain, se marssii kaksi kertaa vuodessa hesalaisten kanssa osoittamaan mieltään. Kummallakaan tapahtumalla tai niiden seurauksilla ei ole ollut euronkaan merkitystä kenenkään hyvinvoinnin kasvattamiseen. Ilmeisesti esimerkiksi työ on mielestämme niin toisarvoista, ettei sen takia kannata lähteä käytännössä mihinkään. Unohdetaan Suomi ja suomalainen työ – siinä olemme edelläkävijöitä. Onhan maamme kustannuskilpailukyky jo liki 20–30 prosenttia korkeampi verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin maihin. Työllisyysasteemme polkee paikallaan, noin 70 prosentin tuntumassa. Suomalaisen työn ikoniset ”puolustajat”, ay-liike on ansiokkaasti toistaiseksi torpannut hallituksen yhteiskuntasopimuksen. Jatketaan samaa rataa, niin muutaman vuoden kuluttua voimme iloita, ettemme tyytyneet viemään vain suomalaisia tuotteita tai palveluita ulkomaille, vaan veimme kertaheitolla kokonaiset työpaikat ja teollisuuden alat. Suomessa sanomisista tehdään ahkerasti tarkoituksettomia tulkintoja, joten leikki sikseen. Ironista on kuitenkin, ettei suomalaista ja suomalaisuutta uhkaa mikään niin vakavasti kuin kyltymätön halumme olla hyvän puolella. Se, miltä asiat näyttävät tai tuntuvat, on tärkeämpää kuin se, mitä tietynlaisista valinnoista seuraa. Ei ole kohtuutonta muistuttaa kanssaihmisiä siitä, että Suomi ja suomalaisuus, olipa sitten kyse työstä, puhtaasta luonnosta, ruuasta, kulttuuristamme, kielestämme, turvallisuudesta tai yhteisestä hyvinvoinnistamme, ovat jokainen puolustamisen arvoisia asioita. Mikään ei kuitenkaan säily tai kehity, ellei sen puolesta tehdä herkeämättä työtä. Siksi Suomea ja suomalaisuutta ei pidä milloinkaan unohtaa. Kolumni julkaistu Pohjalaisessa 1.8.2015