Vastuu kuuluu ensisijaisesti ihmiselle itselleen

Eduskunnassa on joulukuussa kiistelty alkoholilain lisäksi työttömyysturvalain muutoksesta, ns. aktiivimallista. Esitys on osa Sipilän hallituksen työllisyyttä ja kilpailukykyä edistävää kärkihankkeetta ja malli perustuu valtiosihteeri Martti Hetemäen kolmikantaisen työryhmän työhön. Aktiivimallin nimestä voi varmasti olla montaa mieltä, mutta sen tarkoitus on kannustaa jokaista työttömyysetuuden saajaa toimimaan niin, että työttömyys ei omalla kohdalla pääsisi pitkittymään. Yksi keskeisistä muutoksista on työttömyyden omavastuuajan lyhentäminen kahdella päivällä, jonka tarkoitus on parantaa työttömyysetuuden saajan taloudellista tilannetta työttömyyden alkaessa. Aktiivimalli ei siis tarkoita vain heikennyksiä työttömyysturvaan, vaan lyhytkestoiseksi jäävässä työttömyydessä etuuden taso nousee nykyiseen verrattuna. Esimerkiksi STTK:n pääekonomistin mukaan 70 % työttömistä voittaa uudistuksessa. Aktiivisuusehdon voi täyttää ja työttömyysetuuden alentamisen välttää tekemällä 65 päivän tarkastelujakson aikana työtä 18 tuntia. Käytännössä tämä tarkoittaa osallistumista työllistymistä edistävään toimintaan yhden viikon ajan eli esimerkiksi työvoimakoulutukseen, opiskeluun tai työkokeiluun. Myös työllistyminen yrittäjänä täyttää ehdon, kun ansiot yritystoiminnasta ovat vähintään 240 euroa 65 päivän aikana. Aktiivisuuden täyttyessä työttömyysetuuden saa soviteltuna, eikä uutta omavastuuaikaa synny. Sovittelussa vain osa henkilön ansiotuloista pienentää täyttä työttömyysetuutta. Jos aktiivisuusehto ei toteudu, työttömyysetuus maksettaisiin 65 työttömyysetuuden maksupäivältä 4,65 % alennettuna. Tämä alennus vastaa yhtä omavastuupäivää kuukautta kohden. Aktiivimallia on kritisoitu rajuin sanankääntein ja sitä on monilta osin pidetty täysin kohtuuttomana. Malli ei suinkaan ole täydellinen, mutta se vie toiminnallista vastuuta oikeaan suuntaan: yksilölle itselleen. Aktiivimallin käyttöönotolla on arvioitu säästettävän jopa 9,5 miljoonaa euroa vuonna 2018. Uudistuksella on arvioitu kohennettavan työllisyyttä noin 8000 henkilöllä ja se on hallituksen yksittäisistä työllisyyttä edistävistä toimenpiteistä merkittävimpiä. Yksi hyvän suhdannekasvun vuosi ei poista sitä tosiasiaa, että taloutemme rakenteelliset ongelmat ovat yhä ratkaisematta. Noususuhdanne ei yksin korjaa talouden rakenteellisia ongelmia. Vanheneva väestö ja vähenevä työvoima muodostavat yhdessä vakavan haasteen hyvinvointipalveluidemme rahoitukselle. Suhdannehuipusta huolimatta otamme ensi vuonna kolme miljardin edestä lisävelkaa. Näköpiirissä ei ole vielä vuotta, jolloin valtion budjetti olisi tasapainossa. Lisäksi taloutemme kasvuvauhti on hidastumassa. Siksi tarvitsemme edelleen kipeästi rakennemuutoksia, kuten perhevapaauudistusta tai paikallisen sopimisen edistämistä, joka olisikin tärkein työmarkkinoille tehtävä uudistus. Vaikuttavin tapa tukea yhteiskunnallista eheyttä on edistää työllisyyden kasvua. Meidän on purettava työmarkkinoilta ja sosiaaliturvajärjestelmästä rakenteet, jotka eivät kannusta yksilöitä ottamaan suurempaa vastuuta omasta toimeentulostaan. Mitä useampi ihminen saadaan osittain tai mieluiten kokonaan työsyrjään kiinni, sitä parempi tilanne on niin yksilön kuin koko yhteiskunnankin hyvinvoinnin osalta.