Vesitase vahvemmaksi

Maa- ja metsätalousvaliokunta kokousti Farmari-näyttelyn avajaispäivänä ja kuunteli asiantuntijoita teemasta maatalous Suomessa 2067. Tulevaisuuden visiointi edellyttää uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta.Ruuasta ja kuluttamisesta keskusteltaessa nousevat esiin ruokahävikki ja ruuantuotantoon tai ruuan kuluttamiseen liittyvä hiilijalanjälki. Aivan oikean suuntaisesti tiedostamme luonnonvarojen ja niihin liittyvien resurssien keskittymisen maailmassa. Alueiden välinen kilpajuoksu kannattavasta tuotannosta kiristyy entisestään. Puhtaan ruuan lisäksi meidän pitäisi puhua vedestä, suomalaisesta vedestä.Suomi on vesivaroiltaan poikkeuksellisen rikas. Meille makea vetemme on miltei itsestäänselvyys, mutta globaalisti se on ehtyvä luonnonvara, mikä aiheuttaa yhden suurimmista aikamme haasteista. YK on arvioinut, että kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kärsii vesipulasta lähivuosina.Vesijalanjälki mittaa kokonaisvedenkulutusta yksittäisen ihmisen, yrityksen tai koko valtion tasolla. Vesijalanjäljen laskennassa huomioidaan koko tuotantoketju kasvatuksesta jalostukseen ja markkinoille pakkausmateriaaleja myöden. Veden ja piiloveden osuuteen vaikuttavat tuotantotekniikat ja olosuhteet.Optimaalisista olosuhteista huolimatta Suomen kokonaisvesijalanjälki on raskas. Melkein puolet vesijalanjäljestämme syntyy ulkomailla. Siinä huomioidaan täällä kulutettu vesi, maahantuotujen tuotteiden valmistukseen käytetty vesi ja kotimaisten vientituotteiden veden osuus. Toistaiseksi esimerkiksi tekstiilikuitutuotantoon, jonka lopputuotteet niin ikään kattavat suuren osan tuontivedestämme, on haastavaa puuttua.Maataloudella on leijonan osa maailman vesijalanjäljessä, miltei 70 prosenttia. Rehuntuotantoa vaativa naudanliha muodostaa siitä suuren osan.Säännönmukaisesti sivuutamme maailmanmittavan asemamme edelläkävijänä kotieläintuotteiden vedenkäytön ja -kierron ekologisuudessa. Suomessa tuotetun lihan syöjä, meillä ja maailmalla, voi vakuuttua, ettei ole valinnallaan kuluttanut vesivaroja kestämättömästi.Toimivan vesitalouden lisäksi ravinteiden keruu kehittyy jatkuvasti ja riskien osalta se on tarkkaan säänneltyä. Kulutamme vuositasolla vain kaksi prosenttia uusiutuvista makean veden varannoistamme.Suomessa tuotetulla ruualla on globaalisti tarkastellen pieni vesijalanjälki, mikä on ruuan tuotantomme unohdettu kilpailuvaltti kaiken muun puhtauteen ja laatuun liittyvän edistyksellisyyden ja esimerkillisyyden osana.Suomalainen vesi on myös omassa keskuudessamme aliarvostettua. Jopa niin, että Saskia-pullon ostaminen saksalaisen ruokakauppaketjun valikoimasta ei tunnu juuri miltään. Ravinnoksi käyttämämme veden lisäksi esimerkiksi suomalainen suihku on muualta katsottuna käsittämätön ylellisyys.Vesi, sen riittävyys ja vastuullinen käyttö, on yksi aikamme megaluokan kysymyksistä. Voisimme, niin halutessamme, olla ylpeästi suunnannäyttäjinä ratkomassa veden riittävyyttä myös siten, että kehitämme tuontivettä korvaavaa tuotantoa esimerkiksi parantamalla omavaraisuuttamme valkuaistuotannossa.Tämän päivän valinnoilla ei myöskään kannattaisi sulkea ovia huomisen teknologioilta. Jos ostamme hyvää omaatuntoa suojelemalla metsiämme, teemme vaikeammaksi innovaatiot korkean jalostusarvon metsätuotteista, kuten tekstiileistä, joiden vesijalanjälki on murto-osan puuvillasta.Jalanjäljistämme syyllistymisen sijaan olisi hyödyllisempää keskittyä ainutlaatuisiin kädenjälkiimme ja hyödyntää niitä globaalissa liiketoiminnassa.Maaseudun Tulevaisuus 21.6.2017