Ymmärryksen yritys

Edellisviikolla eduskunnassa puhutti hallituksen työllisyyspakettiin sisältyvä laki yrittäjävähennyksestä. Kun vuonna 2013 linjattiin yhteisöveron laskusta, on oikein osoittaa solidaarisuutta myös muita yrittämisen muotoja kohtaan. Yrittäjävähennys koskee yksityisliikkeitä, henkilöyhtiöitä, maatalouksia, metsätalouksia sekä porotalouksia, joille myönnetään 5% lisävähennys elinkeinotoiminnan veronalaisesta tuloksesta.Peruskoulumatematiikallakin ymmärtää, että lakiesityksessä ei ole kyse rahasta. Tuloksen ollessa 100 000 euroa, on melko samantekevää, maksaako progressiivisen ansiotuloveronsa 100 000 vai 95 000 eurosta. Tähdennettäköön vielä, että noin 80% elinkeinonharjoittajista jää alle 30 000 euron vuosittaiseen tulokseen, jolloin kyse käytännössä on satasista. Silti aina, kun jaetaan muiden rahoja, joku saa liikaa ja toiset liian vähän – niin myös nyt.Ennen kaikkea yrittäjävähennyksen tarkoitus on ohjata ja osoittaa suuntaa yhteiskunnalliselle kehitykselle. Opposition mielellään siteeraama Aalto yliopiston emeritusprofessori Heikki Niskakangas totesi Kauppalehdessä, että kehitys kiihdyttää palkkatyön muuttumista yrittäjyydeksi. Työn teettäminen yrittäjäsopimuksilla on huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto, sillä silloin päästään vapaaksi yleissitovien työehtosopimusten ikeestä sekä muista työnantajavelvoitteista tai -riskeistä. Työntekijän kannalta työnteko aikoineen, määrineen ja hintoineen on itse määriteltävissä. Näin myös verokiila madaltuu, mikä lisää työllisyyttä. Tulevaisuuden työmarkkinat, joilta emme voi itseämme pelastaa, näyttävät väistämättä erilaiselta kuin tänään.Politiikan dramatisoinnissa kunnostautunut oppositioedustaja Tolppanen totesi viime viikonvaihteen kolumnissaan, ettei yrittäjävähennys auta pienyrittäjää työllistämään ulkopuolista. Ei niin, eikä sellaisia perusteluja ole ainakaan hallituksen toimesta käytetty. Mielestäni jokainen, joka pystyy omalla toiminnallaan itsensä työllistämään, on menestystarina sinänsä. Jokainen harkinta yrittämisestä perinteisen palkkatyön sijaan kertoo asiantilan positiivisesta kehityksestä. Ei kaikkien uusien työpaikkojen tarvitse syntyä toisen palvelukseen. Jokainen uusi yrittäjä olemassa olevien rinnalle on taatusti yhtä tervetullut tavoite kansantaloudelle ja yksilön henkilökohtaisellekin hyvinvoinnille.Opposition syytökset kaverikapitalismista, jonka mukaan suuret saavat suhteellisesti enemmän, ovat lähinnä huono puujalkavitsi, kun muistetaan, mitä tulokselle tapahtuu yrittäjävähennyksen jälkeen. Alussa mainitsemistani esimerkkisummista 100 000 ja 95 000 eurosta annetaan jokaisesta 60 senttiä verottajalle ansiotuloverotuksessa. Siis yli puolet jokaisesta eurosta. Tätä huonoa vitsiä "kaverikapitalismista" voisi höystää vielä muistuttamalla, että sama hallitus teki kiristyksen ns. solidaarisuusveroon, jonka alarajaa laskettiin 90 000 eurosta 72 300 euroon. Valtion "anteliaisuus" on pahasta, mutta vaihtoehdoton ottaminen on poikkeuksetta hyväksyvää.Sikäli, kun oppositio on huolissaan työpaikoista ja niiden riittämättömästä syntymisestä, pitäisi keskustelua laajentaa ansiotuloverotuksen keventämiseen kaikilla tulotasoilla. Kevennysten tai kiristysten kohdentaminen vain tietyille ryhmille aiheuttaa pikemminkin pullonkauloja liiketoiminnan ja kaiken taloudellisen toimeliaisuuden kasvulle. Mitä enemmän palkansaajan ja yrittäjän ansiotulojen verotusta eriytetään, sen paremmin voidaan luoda kannusteita ja edellytyksiä esimerkiksi yrittäjien investointeihin. Kolumni on julkaistu Pohjalaisessa 22.10.2016.