Ei politiikkaa ilman viestintää
Aina aika ajoin Kokoomuksen Nuorten Liitossa herää keskustelu siitä, minkälaista palkattua henkilökuntaa liitto tarvitsee. Tätä keskustelua heräteltiin erityisesti Hämeen kokoomusnuorten vaalipaneelissa 7.7. Hauholla, kun vastaehdokkaani kyseenalaisti viestintäpäällikön tehtävän- ja toimenkuvan tarpeellisuuden osana keskustoimiston viestintää. Nykyisten käytäntöjen kyseenalaistaminen raikastaa aina keskustelua, mutta viestintäpäällikön työpanoksen merkityksestä olen eri mieltä.
Politiikassa on kaksi ensiarvoisen tärkeää asiaa. Ensinnäkin asiakysymykset tulee hallita, poliittisen sanoman on oltava uskottava ja sen tulee perustua faktaan. Toisekseen tämä faktoihin perustuva poliittinen sanoma tulee kyetä uskottavasti viestimään suurelle yleisölle. Kumpaankin näistä, sekä asiakysymysten hallintaan että menestyksekkääseen viestintään, kannattaa politiikassa toimivien panostaa.
Mielestäni kokoomusnuorten keskustoimiston kokoonpano on tällä hetkellä varsin optimaalinen. Liiton kokopäiväinen puheenjohtaja keskittyy liiton poliittisen linjan määrittämiseen ja liiton politiikan johtamiseen. Pääsihteeri huolehtii liiton taloudesta ja järjestökentän johtamisesta, missä edellytetäänkin tässä rajallisten resurssien maailmassa esimerkillistä säästäväisyyttä ja pidättäytymistä sellaisista aktiviteeteista, jotka kuluttavat resursseja tuomatta liitolle mitään merkittävää hyötyä.
Keskustoimiston kolme muuta työntekijää puolestaan keskittyvät nimikkeidensä mukaisesti järjestöllisten, viestinnällisten ja hallinnollisten tehtävien hoitamiseen. Kaikkia näitä tarvitaan. Viime vuonna kokeiltiin elää puolisen vuotta ilman viestintäpäällikköä ja useita kuukausia ilman järjestöpäällikköä. Tulokset olivat kehnot, ja vanhaan käytäntöön palattiin vähin äänin epäonnistuneen kokeilun jälkeen. Samaa virhettä ei kannata enää uudestaan toistaa.
Keskustoimiston työpanoksen ja järkevän työnjaon lisäksi pidän liitolle aivan korvaamattomana resurssina puolipäiväisiä piirityöntekijöitämme. Paikallisen toiminnan järjestämisessä ja toteuttamisessa tämä resurssi on mittaamattoman arvokas. Etenkin syrjäisimpien piirijärjestöjen toiminnassa kokoomusnuorten elävä järjestökenttä on paljosta velkaa aktiivisille piirisihteereillemme.
On myös syytä huomata se, että kaikki tämä toteutetaan tavattoman kustannustehokkaasti. Kokoomusnuorten maksamaan huonoon palkkatasoon on tuskin tulossa muutosta vastaisuudessakaan. Mutta ei ole ehkä syytäkään – tähänkin asti virkailijakuntaamme on motivoinut ennen muuta aatteen palo. On tietenkin mukava lisä, että siitä on pystytty vähäistä rahallistakin korvausta maksamaan, vaikkei kokoomusnuorten leivissä vaurastumaan pääsekään.
Niukkenevien resurssien olosuhteissa kokoomusnuoret joutuu varmasti harjoittamaan tulevaisuudessa entistäkin tiukempaa talouskuria toimintansa organisoinnissa. Yhä keskeisempään asemaan nousevat lukemattomat luottamustehtävissä toimivat vapaaehtoiset, joihin järjestömme viime kädessä nojaa. Ilman koko maan kattavaa vapaaehtoistyötä yhteisen aatteemme hyväksi kokoomusnuoret ei olisi Suomen vaikutusvaltaisin poliittinen nuorisojärjestö.
Vaikka jokainen lantti tuleekin laskea tarkkaan ja liiton varallisuutta käyttää ainoastaan sitä aidosti hyödyttäviin hankkeisiin, ei liiton sisäistä talousleikkuria tule kohdistaa ainakaan liiton viestinnälliseen panokseen. Poliittisen nuorisojärjestön valta on mielipidevaikuttajan valtaa, ja mielipidevaikuttajana voi toimia vain sellainen, jonka viesti todella tulee kuulluksi. Keskustoimistollamme on siis vastaisuudessakin tarvetta viestinnälliselle osaamiselle.