Etuoikeuksia muiden kustannuksella

Työttömyydestä tai työpaikkojen katoamisesta ei voi syyttää työpaikkansa menettäneitä ihmisiä. Ay-liikettä sen sijaan voi. Ammattiyhdistysliike todistettavasti ajaa vain työssäolevien etuja, muista viis veisataan. Työttömäksi jäävät ihmiset ovat henkilökohtaisesti pakotettuja joustamaan ahdingollaan siinä, missä ay-liike ei suostu tinkimään saavutetuista eduista.

Muutamia esimerkkejä mainitakseni: ylisuuret ylityökorvaukset, pekkaspäivät, lomaltapaluurahat tai muut ansiottoman työn korvaukset, jotka ovat työnantajalle ylimääräinen ammattiliittojen kiristämä kuluerä. Työttömyyden kohdatessa tilanne on lohduton, sillä ansiosidonnaisen päivärahan turva koskee vain ammattiliiton tai työttömyyskassan jäseniä.

Mikäli joistain saavutetuista eduista oltaisiin ammattiliittojen taholta valmiita joustamaan, yhä useammalla työntekijällä olisi mahdollisuus pysyä työn syrjässä kiinni. Toinen vaihtoehto on sen sijaan, että kyseiset työpaikat menetetään jopa kokonaan ja lopullisesti Suomesta. Käytännössä suomalaiset työpaikat ovatkin toisarvoisia ammattiyhdistyliikkeelle.

Yhtä suuret epäkohdat liittyvät työttömyyskassojen jäsenyyteen ja niiden suomaan ansiosidonnaiseen päivärahaan, josta voi nauttia lähes puolitoista vuotta tekemättä yhtään mitään. Ammattiyhdistysten jäsenyyttä tuetaan veronmaksajien rahoilla siten, että vapaaehtoisten jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta aiheutuva 200 miljoonan euron lovi on kerättävä muina veroina valtion menojen kattamiseksi. Työnantajan näkökulmasta 500 päivän oloneuvostelu ei ainakaan nosta työnhakijan työmarkkina-arvoa.

Yleinen virhekäsitys on, että ansiosidonnaisen päivärahan maksavat työttömyyskassojen jäsenet itse. Todellisuudessa kassojen osuus kustannuksista on vain 5,5 prosenttia. Loppuosan maksaa yhteiskunta. Ansiosidonnainen päiväraha kustantaa tällä hetkellä miljardin veronmaksajille, yksilöille, yrityksille ja yhteisöille. Kyseinen miljardi etuoikeuksien rahoittamiseen on pois niiltä, jotka eniten apua ja tukea tarvitsisivat.

Kuluvan vuoden loppuun mennessä valtion velka ylittää jo 100 miljardin euron rajan, Suomen talouden näkymät pysyvät alavireisinä ja avun tarvitsijoita on entistä enemmän.

Nykyistä ankarammalla verotuksella asiaa ei ratkaista, vaan kyse on myös siitä, miten kerätyt verovarat käytetään. Muista Pohjoismaista, kuten Tanskasta ja Ruotsista löytyy Suomelle hyviä esimerkkejä ansiosidonnaisen päivärahan kehittämiseen. Yhteisesti sovittujen pelisääntöjen puitteissa ansiosidonnaisen päivärahan kaltaisia etuoikeuksia voisi ostaa vakuutuksenomaisesti, mutta omalla kustannuksellaan, ei muiden veromaksajien eikä ainakaan heikoimassa asemassa olevien.

Tässä lienee työttömällekin kyllin syytä vastustaa ay-liikettä.

Kolumi julkaistu Pohjalaisessa 15.9.2014http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/etuoikeuksia-muiden-kustannuksella-1.1684020