Myyntituotteena työ

Kuluneella viikolla Vaasan ravintolaelämä pääsi useampaan uutislähetykseen, joskin varsin valitettavasta syystä. Vaasalaisista ravintoloista kahta ellei jopa kolmea uhkaa lapun laitto luukulle lopullisesti. Yökerhoelämästä tai sen tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta ravintola-alan yrittäjäkin on yrittäjä. Kaikin tavoin aivan yhtä arvokas, kuin kuka tai minkä tahansa alan yrittäjä.

Jo se, että joku pystyy työllistämään itsensä ja ansaitsemaan elantonsa yrittämällä eli tarjoamaan palvelua, josta ihmiset nauttivat, on menestystarina. Henkilökohtainen riskinotto ja siitä vastuun kantaminen on lähes poikkeuksetta hatunnoston arvoista. Jos vielä onnistuu työllistämään itsensä lisäksi jonkun toisen tai useamman, kyse on riskinotosta, josta tavallisen palkansaajan ei tarvitse juuri huolta arjessaan kantaa. Monet kotimaisen, alueellisen tai jopa paikallisen kysynnän varassa olevat palveluelinkeinot sukeltavat syvälle talouden taantumassa, jossa niiden kulutuskysyntä pienenee.

Ravintola-ala on ehkä kuritetuin esimerkki karuista lopputuloksista, joita on vielä vauhditettu mm. alkoholilainsäädännön tiukennuksilla ja alaan liittyvällä lupabyrokratialla. Tosin se ei vielä mahdottomuudessaan vedä vertoja rakennusalalle ja sitä tukeville palveluille, jotka kilpailevat eniten harmaan talouden torjuntatalkoiden sivutuotteena syntyneen ”kyttäystoimialan” kanssa.

Olipa sitten kyseessä ravintoloitsija tai rakennusurakoitsija, jokaiselle yrittäjälle suotakoon mahdollisuus keskittyä tärkeimpään eli bisneksen tekemiseen, myynnin edistämiseen.Kun yrittäjä säästää, se tarkoittaa oman työpanoksen kasvattamista eli niukkuutta siitä työstä, joka voitaisiin teettä muilla.

Mielestäni parasta, mitä politiikalla voidaan tehdä, on luoda vakaat ja ennustettavat toimintaympäristöt kaikenlaiselle liiketoiminnalle, jotta riskinotto ja panostus liiketoiminnan kehittämiseen kannattaa vastaisuudessakin.Poliittisesta suuntauksesta riippumatta, yrittäjiä sekä yrityksiä on kuunneltava suoraan ja politiikkaa on tehtävä yrittäjien toimintaympäristön ja edellytysten ehdoilla.

Sääntelyn purkaminen tai ”normitalkoot” voisivat oleellisesti madaltaa yrittäjän turhia kustannuksia ja edesauttaa työllistämistä, mutta eivät yksin pelasta pieniäkään yrittäjiä. Lisäksi tarvitaan joustoa työmarkkinoille. Joustot esimerkiksi työn hinnassa tai ehdoissa tarkoittaisivat kiistatta ainakin joidenkin työpaikkojen säilymistä, mutta yhtäältä joustot kasvattaisivat myös työvoiman kysyntää.

Lisäämällä aidosti paikallista sopimista asioista voitaisiin sopia siellä missä työ tehdään. Yksittäisen työntekijän, yrityksen tai toimialan tuottavuuden tuntemus ei synny Helsingissä, vaan tilanteet ja olosuhteet ovat useimmiten paikallisia sekä tapauskohtaisia. Hyvä ja reilu työnantaja arvostaa molemminpuolista joustamista. Mahdollisuuksien mukaan hyvä työntekijä on palkkansa lisäksi palkitsemisen arvoinen.

Nykyinen kankea työmarkkinajärjestelmämme ulosmittaa suomalaisia työpaikkoja pysyvästi työmarkkinoilta ja Suomesta joka päivä. Mikään järjestelmä tuskin on säilyttämisen arvoinen, ellei se kykene enää ylläpitämään sitä hyvää, jota varten se on aikanaan luotu: työtä.

Kolumi julkaistu Pohjalaisessa 28.11.2014

http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/myyntituotteena-tyo-1.1728278