Eutanasia ei ole saattohoitoa

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee parhaillaan kansalaisaloitetta eutanasialaista. Kansalaisaloitteella pyritään saamaan Suomeen eutanasian salliva laki. Tällä hetkellä eutanasia on sallittu Belgiassa, Hollannissa, Luxemburgissa ja Kolumbiassa. Sveitsissä, Saksassa, Kanadassa ja muutamissa Yhdysvaltain osavaltiossa avustettu itsemurha on sallittua. Eutanasiaan suhtautuminen on yksi suurimmista ihmisyyteen ja moraaliin liittyvistä kysymyksistä. Siten se on myös oleellinen kannanotto koko yhteiskuntamme perustaan, ihmisen arvoon ja elämään. Tästä näkökulmasta asiasta keskustellaan hämmentävän vähän. Yleinen perustelu eutanasian puolesta liittyy ihmisen oikeuteen päättää omasta elämästään. Nykyisen lainsäädännön mukaan yksilöllä on oikeus valita, ottaako tämä hoitoa vastaan, mutta ei oikeutta valita miten häntä hoidetaan. Suomessa itsemurhaa tai itsemurhassa avustamista ei ole kriminalisoitu. Kun kyseinen kansalaisaloite oli alkuvuodesta eduskunnan suuressa salissa lähetekeskustelussa, ei itse asiasta, kuoleman tuottamisesta, kyetty oikein edes keskustelemaan. Kukapa ei pitäisi saattohoitoa tärkeänä ja kannattaisi sen kehittämistä! Käytännön kannalta olisikin tehokkaampaa kohdentaa ponnistelut saattohoidon kehittämiseen eikä toistaiseksi asian vierestä käytävään eutanasiakeskusteluun. Eutanasiassa kyse ei ole saattohoidosta vaan tarkoituksellisesta potilaan surmaamisesta. Eron näiden välillä tekee toiminnan tarkoitus. Siitä syystä näitä kahta oleellisesti eri asiaa ei pitäisi erehdyksessäkään sekoittaa keskenään. Yleiset perustelut eutanasiaa kannattaviin näkemyksiin on kuolevan tarpeeton kärsimys ja kivunlievityksen puute. Ymmärrettävä, mutta samaan aikaan täysin älytön perustelu. Yhteiskunnassamme on taatusti olemassa kiistaton yksimielisyys siitä, että kuolevan ei tarvitse, tai ei ainakaan pitäisi kärsiä kivuista. Lääketiede mahdollistaa keinot tehokkaaseen kivunlievitykseen, jopa palliatiiviseen sedaatioon, joka tarkoittaa potilaan tajunnan tason tarkoituksellista laskemista lääkkeellisin keinoin osana saattohoitoa. Käytännön hoitotyössä lääketieteellisiä mahdollisuuksia pitäisi totisesti käyttää nykyistä enemmän ja säästämättä. Lainsäätäjän näkökulmasta eutanasiakeskustelussa pitäisi aivoimen rehellisesti pystyä puhumaan kuoleman tarkoituksellisesta tuottamisesta. Millaisin perustein tai millaisella prosessilla se voitaisiin toisen tekemänä lailla sallia? Eutanasia ei tiettävästi vaadi sen enempää lääketieteellistä kuin sairaanhoidollista osaamista. (Ja se vasta älytön tilanne olisikin, jossa yhteiskuntamme kustantaisi ja kouluttaisi osaajat toimittamaan eutanasiapalveluita.) Toistaiseksi mikään taho ei ole kyennyt osoittamaan minkä ammattikunnan tai koulutustaustan omaavat henkilöt olisivat sopivia suorittamaan eutanasian. Tai millainen prosessi siihen tarvittaisiin. Eutanasian kannattajilta kaipaisin keskusteluun perusteluja kuoleman tuottamisesta, en niinkään kokemuksia saattohoidon tasosta. On itsestään selvää, että kaikki eivät ajattele elämästä tai kuolemasta samalla tavalla. Ilman eutanasialainsäädäntöä ei kuitenkaan voida sanoa, että kenenkään oikeus kuolemaan olisi kapeampi. Oikeus elämään sen sijaan olisi. Eutanasiaa puolustavissa argumenteissa toistuvat määritelmät ”parantumattomasti sairas” ja ”ihmisarvoinen elämä”. Mielestäni nämä perustelut jättävät löyhään sen, mistä elämässä itsessään on kyse.