Ikimuistoisia kesälomaelämyksiä, maksutta
Kesä on monelle ulkoilua, lomailua, rentoutumista ja erilaista nautiskelua. Kesällä touhutaan asioita, joihin ei muina vuodenaikoina ole aikaa tai mahdollisuuksia. Erityisesti kesälomakauden alkaessa uutisartikkeleissa kerrottiin, miten moni lapsi jää tänäkin kesänä vaille kesämuistoja ja kokemuksia. Tavallisimmin siitä syystä, ettei vanhemmilla ole mahdollisuuksia kustantaa lomareissua tai kesäleiriä, saati muuta harrastamista edes kesän ajaksi. Näitä surullisia tosielämän tarinoita lukiessani pohdin, paljonko tosiasiassa on kyse vanhempien rahan puutteesta vai voisiko ennemmin olla kyse vanhempien mielikuvituksen tai käytännöllisyyden puutteesta? Tänä kesänä olen palannut monta kertaa lapsuuteni kesämuistoihin. Koen olevani onnekas, sillä olen saanut varttua maaseudulla, jossa paikallinen kasvatusfilosofia muistutti enemmän Astrid Lindgrenin Melukylää, kuin nykypäivän ylisuojelevaa urbaania individualismia, jossa lapsia suojataan rokotteilta eikä rokotteilla lasta, kuten olemme tottuneet. Omat mieliin painuvimmat kesämuistoni liittyvät sellaiseen touhuamiseen, johon suurin piirtein kenellä tahansa löytyy edellytykset: onkireissut isoisän kanssa, eväsretket metsään, uimareissut lähirantaan isän kanssa, marjastukset mummolassa, mattojen pesu merenrannassa äidin kanssa tai ulkoleikit naapuruston lasten kanssa. Esimerkiksi näiden huvien hintalaput eivät ole kalliita nykyäänkään. Kyse ei siis ole ensisijaisesti siitä mitä tehdään, vaan että tehdään ja touhutaan yhdessä. Yhdessä tekemistä toisten lasten, vanhempien, isovanhempien tai vaikkapa naapurin väen kanssa. Lasten mielikuvitus on taatusti vilkkaampi kuin aikuisilla ja lapset kyllä keksivät leikkinsä miltei missä tahansa. Olennaisinta on yhdessä vietetty aika. Kokemus läsnäolosta on antoisa niin aikuisellekin kuin lapselle. Luonnon ihmettelystä ja ihastelusta on ilmeisesti tullut itsestäänselvyys, joka uhkaa jäädä liian monelta henkilökohtaisina kokemuksina hyödyntämättä. Miltei joka pitäjästä löytyy jopa ylläpidettyjä ulkoilualueita. Perheen retki luontoon, eväillä tai ilman, ei saisi olla ylivoimainen panostus kenellekään. Koska meillä Suomessa nyt sattuu olemaan runsaasti luontoa ja metsää sekä jokamiehenoikeudet, jotka tarjoavat maksutta mahdollisuuden käyttää luontoa riippumatta siitä, kuka on maa-alueen omistaja tai haltija. Tätä ainutlaatuisuutta pitäisi jokaisen ymmärtää vaalia käytännössäkin, eikä jättää sitä vain lehtien mielipidekirjoituksiin. Luonnossa kuuluu ääniä, joita kaupungissa ei kuulu. Ehkä näkökenttään osuu siivekäs tai nelijalka, haukka tai peura, jota tuskin koskaan tapaisi kaupungissa. Marjoja voi noukkia suoraan suuhunsa tai kotiin viemiseksi. Mukaansa voi poimia vaikkapa kourallisen kanttarelleja. Avotulesta kelpaa nautiskella, kunhan sen tekee sallittuun aikaan ja paikkaan. Luonnossa liikkumisen taito on virkistävää kaikenikäisinä. Uskoisin, että luontoretki saattaisi tehdä ihmeitä myös kenelle tahansa aikuiselle ja vanhemmalle, sillä lapselle tärkeintä ja mieliinpainuvinta on yhteinen aika. Luontoretkellä sitä paitsi oppii melko varmasti useampia uusia tietoja ja taitoja, joista on hyötyä myöhemmässäkin elämässä. Ehkä jopa enemmän, kuin niistä taidoista mitä saattaisi oppia vaikkapa viiden tähden rantalomakohteessa. Monet tärkeät asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia, mutta ne kaipaavat vain toteuttajansa. Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 20.7.2016