Kokoomusnuorten tehtävä on tehdä politiikkaa
Ne, jotka hämmästelevät kokoomusnuorten ajoittain rohkeitakin avauksia, eivät ole kunnolla ymmärtäneet poliittisen nuorisojärjestötoiminnan luonnetta. Järjestöjen toimintaympäristö on täysin erilainen kuin esimerkiksi kunnanvaltuustojen. Valtuustoissa me kaupunginvaltuutetut päätämme konkreettisista asioista ja etsimme kompromissien kautta enemmistön tukea omille kannoillemme.
Poliittisten nuorisojärjestöjen toiminta on täysin erilaista. Niillä ei ole suoraa päätäntävaltaa juuri muista kuin omista asioistaan, vaikkakin aktiiviset ja taitavat nuorisopoliitikot voivat onnistua lobbaamaan omat tavoitteensa myös emopuolueidensa asialistoille. Vastaavasti nuorisojärjestöt joutuvat paljon harvemmin tilanteisiin, joissa olisi tarvetta kompromissien kautta rakentaa yhteistä linjaa muiden poliittisten puolueiden kanssa.
Näistä seikoista johtuen poliittisten nuorisojärjestöjen toiminta on monella tapaa ajatushautomoiden kaltaista. Ne toimivat mielipidevaikuttajina, jotka pyrkivät nostamaan julkiseen keskusteluun uudenlaisia poliittisia avauksia. Vaikka nuorisojärjestöllä olisikin vain vähän suoranaista vaikutusvaltaa, aktiivisena keskustelunavaajana sillä voi olla sitäkin suurempi merkitys poliittisena tienraivaajana. Läpi historiansa kokoomusnuoret on osannut tämän roolinsa ottaa.
Huolimatta tärkeästä roolistaan yhteiskunnallisena keskustelunavaajana ovat nuorisojärjestöt silti aina altavastaajan asemassa julkisessa keskustelussa. Ministeri saa sanansa kuuluville ihan jo asemansa puolesta, vaikka ministerillä ei oikeastaan edes olisi mitään sanottavaa. Puolueen nuorisojärjestö pääsee esille vain, mikäli sen sanoma on aidosti kiinnostava ja uusia latuja avaava.
Poliittisen nuorisojärjestön tulee osata myös hyödyntää ne julkisen näkymisen paikat, joissa sen on helpointa tuoda oma poliittinen sanomansa esiin. Missään muussa yhteydessä tämä ei käy yhtä helposti kuin vaaleissa ja olemalla ehdolla. Ehdokkaiden mielipiteet kiinnostavat mediaa paljon enemmän kuin järjestöjen puheenjohtajien.
Olen useassa yhteydessä ilmaissut kiinnostukseni eurovaaliehdokkuutta kohtaan vuoden 2014 vaaleissa. Jos tulen valituksi kokoomusnuorten puheenjohtajaksi, en voisi kuvitella parempaa tapaa hankkia järjestön sanomalle näkyvyyttä kuin ehdokkuus. Jos kokoomusnuoret haluaa aidosti olla eturivin poliittinen vaikuttaja eikä vain nuorten harrastejärjestö, kaikki tällaiset mahdollisuudet pitää pystyä käyttämään hyödyksi järjestön poliittisen sanoman levittämiseksi suomalaisten keskuuteen. Tämä on huomattu muissakin puolueissa – esimerkiksi vasemmistoliitto on jo asettanut vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin eurovaaliehdokkaakseen. Fiksu veto heiltä.
Valinnat eurovaaliehdokkaista tekee puoluehallitus, ja ehdokkuudesta kiinnostuneita hyviä kokoomuslaisia on tarjolla runsaasti. Jos kuitenkin sattuisi käymään niin, että myös kokoomusnuorten puheenjohtaja pääsisi ehdolle, olisi se järjestöllemme suuri voitto. Se mahdollistaisi sen, että kokoomusnuorilla olisi koko alkuvuoden 2014 ajan aitiopaikka paikka näkyä, kuulua ja vaikuttaa siihen, mitkä kysymykset nousevat Suomessa poliittisen keskustelun keskiöön. Sitä mahdollisuutta edistää järjestömme asiaa ei kannata jättää käyttämättä.