Liikennekaari kehittää myös syrjäseutuja

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner esitteli huhtikuussa liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellun esityksen liikenteen kehittämisestä, nk. liikennekaaren. Hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassa purkamaan turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. Liikennekaari on suurimpia tämän hallituskauden kilpailua ja normien purkua edistäviä lainsäädäntöhankkeita. Se kattaa koko henkilö- ja tavarakuljetusten kokonaisuuden. Esitysluonnos on nyt lähetetty lausuntokierrokselle ja tavoitteena on antaa siitä hallituksen esitys kesäkuussa. Liikennekaaresta on tullut tuoreeltaan paljon palautetta, niin kannustavaa ja positiivista kuin myös epäilevää ja pessimististä. Ehkä jopa yllättävän paljon keskusteluissa ja julkisuudessa on keskitytty esityksen ”uhkiin ja epäilyksiin”. Esitys liikennekaaresta ei ole vielä valmis ja on päivänselvää, että siihen tullaan tekemään vielä ainakin joitain muutoksia. Ennen kuin asiasta äänestetään eduskunnassa, on esityksellä edessään vielä lausuntokierros sekä valiokuntakäsittely, jossa tullaan kuulemaan useita asiantuntijoita. Huhtikuun alussa osallistuin liikenne- ja viestintävaliokunnan matkalle Etelä-Koreaan ja Japaniin. Matkalla tutustuimme molempien maiden erilaisiin liikennejärjestelyihin, -innovaatioihin ja -ratkaisuihin. Matkalla koin – kuten varmasti myös moni valiokunnan kollegoistani – todellisen herätyksen siitä, miten takapajuinen Suomi on liikenteen osalta verrattuna Japaniin ja Etelä-Koreaan. Japanissa oli lisäksi virkistävää huomata, miten huippukehittyneessä maassa innovaatioita voidaan kohdistaa nimenomaan maaseudulle, eikä Suomen tavoin aina ruuhkakeskuksiin. Japanissa on lisäksi samat demografiset haasteet kuin Suomessa, ikääntyneiden ihmisten osuus suhteessa nuoriin, työssäkäyviin veronmaksajiin kasvaa vuosi vuodelta. Japanissa kuitenkin tunnutaan ajattelevan nimenomaan toisinpäin kuin Suomessa; siellä halutaan pitää koko maa asuttuna. Liikennekaari osaltaan mahdollistaa myös syrjäseutujen kehityksen Suomessa. Liikennekaaren kokonaisuus helpottaa markkinoille tuloa, purkaa yritystoimintaa haittaavaa sääntelyä ja luo mahdollisuuksia uusille, digitaalisille palveluille liikenteessä. Se tulisi nähdä ennemminkin mahdollisuutena kuin uhkakuvana. Parhaimmillaan liikennekaari edesauttaa luomaan työtä, yrittäjyyttä ja uusia innovaatioita. Siinä on valtava potentiaali synnyttää uutta toimeliaisuutta maaseudulle ja syrjäseuduille. Myös maa- ja metsätalouden näkökulmasta uudistuksessa on monia hyviä aineksia. Ensinnäkin tavarakuljetusten liikenneluvat aiotaan pidentää kymmeneen vuoteen. Lisäksi alle 3,5 tonnin kuljetukset sekä enintään 40 kilometriä tunnissa kulkevat traktorit eivät tarvitsisi enää lupaa tavarankuljetuksiin. Enää ei myöskään edellytettäisi yrittäjäkurssin käymistä, joten kynnys itsensä työllistämiseen madaltuu. Luonnollisesti liikennekaari aiheuttaa myös monia perusteltuja huolia. Miten käy syrjäseutujen taksiliikenteen, jos taksien sääntelyä karsitaan? Loppuvatko taksinkuljettajilta työt, kun he joutuvat kilpailemaan uudenlaisia pienimuotoisia kuljetuspalveluita vastaan? Luotan siihen, että me lainsäätäjät pystymme yhdessä asiantuntijoiden avulla tekemään liikennekaaresta uudistuksen, joka hyödyttää jokaista suomalaista, niin kaupungissa kuin syrjäseuduillakin. Suomi ei kehity ja mene eteenpäin, jos painamme jarrua joka kerta, kun edessämme on haasteita ja uudistuksia. Liikennekaari on yksi tulevaisuuden uudistuksista, joka on nähtävä ennemminkin mahdollisuutena kuin uhkana, jos mielimme kehittymään.