Muutoin työpaikat katoavat

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Etla julkaisi äskettäin tutkimuksen, jonka mukaan joka neljäs ammatti on ulkoistettavissa Suomesta ulkomaille. Erityisessä vaarassa ovat tutkimuksen mukaan erinäiset sovellus- ja ohjelmistokehittäjät, asiakaspalvelijat sekä muut toimistotyöläiset. Sen sijaan hoitohenkilökunta, poliisit ja palomiehet sekä kampaajat ovat ammatteja, jotka tulevat säilymään jatkossakin Suomessa. Tälläkin hetkellä Suomi kamppailee tilanteessa, jossa työllisyysaste on liian matala nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion palvelutarjonnan rahoitusvaatimuksiin nähden. Mikäli Etlan tutkimuksen sisältö kävisi toteen, tulevaisuudessa työllisyysaste putoaisi nykyisestä 68 prosentista vain 51 prosenttiin. Kun lisäksi myös tietokoneistuminen ja automatisaatio koetaan jatkuvana uhkana, on työllisyysaste vaarassa pudota jopa matalammaksi. Jo nyt Suomesta on hävinnyt tuhansia työpaikkoja ja jopa kokonaisia aloja ulkomaille, eikä trendissä näy muutosta. Kunnianhimoisella ilmastopolitiikan toteuttamisella on kylkiäisinä onnistuttu ulkoistamaan työpaikkoja niin Suomesta kuin koko Euroopasta halvemman kustannustason maihin, jossa sekä työvoima että muut resurssit ovat edullisempia. Osaamisen ”aivovuoto” jatkaa valumistaan maailmalle. Suomessa kouluttaudutaan, mutta osaamisen pääomalle haetaan korkoa sieltä, missä mahdollisuuksia on tarjolla. Ajan mittaan lähtijöille Suomen vetovoimatekijät haalistuvat ja paluu jää tekemättä. Teknologian kehityksen, digitalisaation ja pienenevän maailman ei tarvitse tarkoittaa työpaikkojen katoamista Suomesta. Niiden säilyttämiseksi ja korkean osaamisen sijoittumiseksi Suomeen vastaisuudessakin tarvitaan merkittävää asennemuutosta. Ensinnäkin on hyväksyttävä, että työelämä ja työn luonne muuttuu riippumatta siitä, millaista politiikka Suomessa harjoitetaan. Suomi on monessa suhteessa vielä digitalisaation kehitysmaa, vaikka edistystä tapahtuu pienin askelin. Lainsäädäntömme elää yhä analogisessa ajassa. Se on railo, joka estää yhteiskunnan muutoksen, ellemme päivitä myös lainsäädäntöämme digiaikakaudelle. Hyvinvointivaltion ja työmarkkinoiden rakenteellisten uudistusten lisäksi yhtä tärkeää on huolehtia työteon ja riskinottamisen kannattavuudesta. Hallituksen tavoitteesta laskea työn ja yrittämisen verotusta on pidettävä kiinni. Siitäkin syystä, että helposti Suomesta ulkoistettavien työpaikkojen kannattaisi tulevaisuudessakin sijoittua Suomeen. Jos riskinotto ja investoinnit eivät Suomessa tuota tänne sijoitetulla pääomalle mitään, katoaa maastamme ne perinteisemmätkin työpaikat. Muutokselle suotuisiin, mutta vakaiden olosuhteiden ja toimintaympäristöjen turvaamiseksi harjoitetulla politiikalla ja lainsäädännöllä on merkitystä. Touko-kesäkuun vaihteessa arvioidaan ammattiliittojen aikaansaannoksia, eli miten hyvin hallituksen kilpailukykysopimus on viety liittotasolla työehtosopimuksiin. Paikallisen sopimisen osalta tulkinnat, mitä luottamusmiehellä tarkoitetaan, hiertävät osapuolia. Pahimmassa tapauksessa paikallinen sopiminen karahtaa ojasta allikkoon, eikä parannusta nykytilanteeseen ole luvassa. Kokoomuksen suhtautuminen paikallisen sopimisen kohtaloon on todennäköisesti suurin poliittinen kysymys, joka osaltaan ratkaisee puolueen puheenjohtajakisan ja yrittäjien luottamuksen palauttamisen puolueelle. Kolumni on julkaistu Pohjalaisessa 7.5.2016