Suomalainen viljelijä ja Jeesus ovat liberaaleja

Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen on kunnostautunut pohtimaan, miten kotimaiset maataloustuet voitaisiin jakaa uudelleen. Pidän valitettavana, että moni tunnustuksellinen liberaali nielee nämä latte-ajatukset yhtä vaivatta kuin vaahdot maitokahvistaan. Jokainen ymmärtää, että minkä tahansa rahasumman voi jakaa tai kohdentaa uudelleen. Blogikirjoituksessaan ”Lähtisikö Jeesus traktorimarssille?” Pursiainen arvostelee kirkon kannanottoa, jossa vaaditaan julkista puuttumista ruoan hintoihin. Ajatuksellinen kuperkeikka on johtopäätöksessä, jonka mukaan sillä ”oletettavasti tarkoitetaan hintojen nostamista julkisten toimenpiteiden avulla”. Ruuan hintojen nostaminen on kuulemma myrkkyä pienituloisille. Pursiaisella on mitä ilmeisimmin sisäinen moraalipaininsa liberalismin kanssa käymättä, sillä kaikki näkemykset eivät suinkaan tee kunniaa liberalismille. Pidempi katsaus kuluttajahintojen ja tuottajahintojen kehitykseen olisi enemmän kuin suositeltavaa. Esimerkiksi naudanlihan tuottajahinta oli 1000kg kohden ennen EU:ta vuonna 1994 373€ ja sianlihan osalta 270€. Tänä vuonna vastaavat tuottajahinnat ovat 194€ ja 145€. Maataloustukijärjestelmä nimenomaan mahdollistaa kuluttajalle edullisemman ruokakorin, kuin mitä se olisi nykyisillä tuotannon kustannusrakenteilla ilman EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Vuonna 1985 suomalaisten kotitalouksien elintarvikkeisiin käyttämä osuus tuloista oli keskimäärin 19,9%, kun vuonna 1995 sama osuus oli 16,6% ja vuonna 2012 12,7%. Ellei tukijärjestelmää olisi, ei juuri kenelläkään olisi varaa ostaa kotimaista ruokaa. Myös ruuan hinta muodostuisi eri tavalla. Kaupan hyllyt ovat pullollaan edullisia tuontituotteita, mutta jokainen vähääkään markkinataloutta ymmärtävä käsittää, että sinä päivänä kun kotimainen ruoka katoaa kaupan hyllyiltä, kallistuu myös tuontiruoka. Sama logiikka pätee myös globaalisti. Jokainen markkinaliberaali tuntee rajahyötyteorian, jonka mukaan tuotannon tai saatavuuden supistuminen nostaisi markkinahintoja. Maataloustuotannon alasajo kehittyneimmissä maissa tarkoittaisi nimenomaan kasvavien köyhien kansojen syvenevää ahdinkoa. Pursiainen ja kokoomuskollegani Juhana Vartiainen jaksavat ihmetellä, mitä järkeä on tukea niin kannattamatonta toimintaa kuin maatalous. He peräänkuuluttavat erikoistumista, eli kussakin maankolkassa pitäisi tuottaa sitä, mikä on kannattavaa. Missä sijaitsee se maailman kolkka, jossa maatalous on kannattavaa? Ja missä päin maailmaa harjoitetaan maataloutta ilman tukia siten, että pystyttäisiin modernin maailman kriteerein huolehtimaan kansakunnan riittävästä ravinnosta tai globaalista nälänhädästä? Maatalouden tukijärjestelmä ei ole olemassa tuotannon kannattamattomuuden takia. Merkityksellisempää ajatuspajan toimintaa olisi tuottaa tutkimusta siitä, millainen merkitys puhtaalla antibioottivapaalla ruualla on kansanterveyteen ja sen vaihtoehtoisiin kustannuksiin, tai miltä näyttäisi Suomen maaseutu tai kansantalous ilman maatalouden tuotantoa ja siellä tehtyä työtä? Tai miten maan ruokahuolto järjestettäisiin kriisin tai sodan aikana ilman omaa tuotantoa? Tuskin kukaan haikailee aikaa, jolloin lautasella oli pelkkiä pottuja ja ruskeaa kastiketta, pyhänä ehkä pala kyljystä. Maataloustukien lopettaminen tietäisi sitä, että meillä olisi kunkin savun pihassa omat lehmät ja käyttökasvimaat. Ajatus joka huushollin omavaraisesta ruokatuotannosta ei ole mitään sukua liberalismille tai markkinataloudelle. Suomalainen viljelijä toivoo, että työstä saatu tulo muodostuisi nimenomaan vapaiden markkinoiden kautta. Siinä mielessä suomalainen maanviljelijä ja Jeesus ovat liberaaleja. Sen rinnalla ainakin Pursiaisen edustama vapauskäsitys on kuin eilistä maitoa. Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.4.2016