Pää kylmänä ja sydän lämpimänä

Kun me suomalaiset puhumme turvallisuusuhista, keskusteluun liitetään automaattisesti Venäjä. Kun suomalainen miettii sotaa, mielikuvaan liittyy konekiväärikomppania maamme rajalla. Kun suomalaisille avataan hybridisodan käsitettä, sen sisällön hahmottaminen on ylivoimaista, koska jo pelkän sanan tavaaminen on kielellemme haastavaa. ”Se on niitä tulevaisuuden uhkia, ei tämän päivän.” Kun suomalaisille puhuu Nato-jäsenyydestä, kuulee hyviä perusteluja turvallisuusyhteistyölle Ruotsin tai Pohjoismaiden kanssa. Sitä samaa avuliaisuuttako Ruotsi on viime aikoina tarjonnut panostamalla turvapaikanhakijoiden kuljetuksiin Suomen rajan yli? Kun suomalaisille muistutetaan solidaarisuudesta, mainitaan aina Karjalan evakot ja sotalapset. Kummallisesti unohtuu, että tiettävästi nimenomaisesti omat miehemme olivat vihollisen tähtäimessä. Paljonko meitä vässyköitä ja sokaistuneita pitää ravistella? Valtion ydintehtäviä eli laillisuuden, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuudentunteen turvaamista koetellaan joka hetki. Maahamme virtaa päivittäin puolisen tuhatta turvapaikanhakijaa, mikä on noin puolet ruuhkaisimmista päivistä. Hädänalaisia pitää auttaa, mutta nyt emme sitä tee. Kun vuotavaa rengasta paikataan purukumilla, se itse asiassa ylläpitää turvapaikanhakijoiden massiivista virtaa ja sen ympärillä tapahtuvaa rikollista toimintaa heikoimpien ja hädänalaisimpien kiintiöpakolaisten kustannuksella. Siinä ei ole mitään humaania. Suomen tulisi väliaikaisesti poiketa Schengen-sopimuksesta sikäli, kun se ei todetusti enää toimi, ja ottaa sisärajatarkastukset viipymättä käyttöön. Vaikka rajatarkastusten palauttaminen ei ongelmaa ratkaise, lähettäisi se Suomeen mieliville opportunisteille selkeän viestin, ettei pohjolan perukoille kannata lähteä heppoisin perustein. Rajanylityspaikoille on löydyttävä lisäresursseja ja tulijoiden rekisteröintiä on tehostettava. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet on palautettava mahdollisimman nopeasti lähtömaihinsa. Tällä hetkellä esimerkiksi irakilaisten palautus ei ole mahdollista, koska Suomi ei ole solminut palautussopimusta Irakin kanssa. Olemme on ainoa Pohjoismaa, jolla ei palautussopimusta Irakin kanssa ole, mikä tekee osaltaan Suomesta entistä houkuttelevamman kohdemaan parempaa elämää etsiville: kielteisen päätöksen jälkeenkin Suomeen voi jäädä, jos ei vapaaehtoiseen palaamiseen suostu. Suomen on ensiarvoisen tärkeää aloittaa viipymättä toimet palautussopimusten aikaansaamiseksi, jotta voimme poistaa yhden maamme turhista vetovoimatekijöistä. Kun autamme hädänalaisia, emme voi tinkiä turvapaikanhakijoiden kriteereistä, toisin kuin nyt EU-maiden välisessä taakanjaossa on nyt tehty. Hädänalaisimmassa asemassa olevat ihmiset ovat saaneet YK:n määrittelemän pakolaisstatuksen. Tämä tarkoittaa, että näiden ihmisten hätä on jo arvioitu ja todennettu, toisin kuin maahan virtaavien turvapaikanhakijoiden. Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus ratkaistaan lähipäivinä ja tulevina viikkoina perustavanlaatuisella tavalla. Kansantaloutemme tervehdyttämiseen tähtäävät toimenpiteet lakkojen ja keväällä alkavien yt-neuvottelukierrosten rinnalla ovat vain rikka rokassa siinä, millainen lasku tästä kriisistä jää lapsillemme ja lapsenlapsillemme.  Kolumni julkaistu Pohjalaisessa 26.9.2015