Turvallisuuden kanssa ei ole varaa viivytellä

Nykyajan megatrendit globalisaatio, teknologian kehitys sekä digitalisaatio ovat kaikki muuttaneet maailmaamme sekä nykyihmisten elintapoja ja -olosuhteita. Pääasiassa kehitys on ollut myönteistä ja auttanut ihmiskuntaa lisäämään hyvinvointiaan. Samalla kehitys on tuonut mukanaan aivan uudenlaisia uhkia, jollaisia emme ole ennen osanneet kuvitellakaan. Riippuvuus teknologiasta on tehnyt meistä yksilöinä ja yhteiskuntana aivan uudella tavalla haavoittuvaisia. Maailmaa ja Suomea kohtaavat uhat ovat muuttuneet. Hyökkäyksistä ei anneta ennakkovaroituksia. Terrorismi, ulkomainen tiedustelutoiminta, joukkotuhoaseiden suunnittelu, kansainväliset rikollisliigat, kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden turvallisuutta uhkaava toiminta sekä kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavat kriisit ovat osa myös Suomen todellisuutta – olimme siihen valmistautuneita tai emme. On kuitenkin kaikkien suomalaisten etujen mukaista, että olemme tehneet voitavamme suojataksemme isänmaatamme ja kansalaisiamme nykyajan uhilta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että tiedustelulaki hyväksytään eduskunnassa vielä tämän vaalikauden aikana. Tiedustelulain voimaansaattaminen vielä tämän vaalikauden aikana vaatii perustuslain muutosta, mikä edellyttää eduskunnan viidenkuudesosan hyväksyntää. Menettely on poikkeuksellinen, mutta niin on sitä vaativa asiakin. Kiistanalaisin Supolle esitettävä uusi toimivaltuus on tietoliikennetiedustelu. Sillä tarkoitetaan Suomen rajan viestintäverkossa ylittävään tietoliikenteeseen kohdistuvaa, tietoliikenteen automatisoituun erotteluun perustuvaa teknistä tiedonhankintaa sekä hankitun tiedon käsittelyä. Tietoliikennetiedustelun käyttämisestä päättäisi tuomioistuin. Tietoliikennetiedustelun perusteena tulisi aina olla toiminta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Lakiehdotusten valmistelussa kansalaisen perusoikeuksien suojaan puuttuminen on pyritty rajaamaan niin vähäiseksi kuin mahdollista, ottaen huomioon tiedustelutoiminnan tehokkuudelle ja tuloksellisuudelle asetettavat vaatimukset. Kyse ei siis olisi tavallisten kansalaisten massavalvonnasta, vaan harkitusti kohdennetusta tiedustelumenetelmästä. Tietoliikennetiedustelun käynnistäminen vaatii aina jollain muulla keinoilla vahvistetun tiedon kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvasta uhasta. Lainsäädännön tavoitteena on parantaa suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuuksia suojautua kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvilta vakavilta uhkilta. Esimerkkeinä mainittakoon terrorismi, vieraiden valtioiden Suomeen kohdistama vakoilu tai elintärkeän infrastruktuurin lamauttaminen. Laajemmilla tiedusteluvaltuuksilla on tosiasiassa estetty useita terrori-iskuja esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. Ilman uudistusta Suomen viranomaisten toimivaltuudet tällaisten suunnitelmien tutkimiseen ovat puutteelliset. Suomi on viimeisimpiä Euroopan maita, joissa ei ole vielä erillistä tiedustelulainsäädäntöä. Olemme olleet liian pitkään riippuvaisia muiden maiden hyväntahtoisuudesta ja heidän jakamastaan tiedustelutiedoista. Kansallista turvallisuutta ei voida jättä pelkästään hyvien yhteistyösuhteiden varaan, vaan meidän ajanmukainen tiedustelulainsäädäntö tarvitsee toteutuakseen perustuslainmuutoksen vielä tämän vaalikauden kuluessa. Se on välttämätöntä heikentyneen turvallisuustilanteemme ja kansalaistemme turvallisuuden turvaamisen vuoksi. Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 14.3.2018